Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Lumipuita katsellessa

13.01.2010 - 10:04

Suojan harmaa alkaa näkyä reunoissa, kolattujen lumikasojen reunoilla, vajojen varjossa. Mutta yhä ovat lumipuut, talvipuut pitsissään. Hiljaisuuteen voi astua, ottaa vastaan hetken lahja. Sitten kuulla askeltensa narahdus, linnun ääni, kaukaisen moottorin murahdus, tasaisen liikkeen ääni. Valkoista, häivä harmaata, hiiliviiva oksan merkkinä. On lumipuut, on talvipuut. On nyt. On on.

Kategoria: Hetkiä 6 kommenttia Kommentoi

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 13.01.2010 - 10:16

Juuri näin. Kiitos näistä sanoista.

Tuima kirjoitti 13.01.2010 - 11:27

Ole hyvä, Pantteri!

Hirlii kirjoitti 13.01.2010 - 22:16

Tämä puki päivääni sanoiksi, ja näin kuinka harakkaparvi laskeutui lumipuun oksille rautatieasemalla, ja se oli, se hetki.

Tuima kirjoitti 13.01.2010 - 22:35

Jotenkin ulkona on niin hiljaista tai pehmentynyttä kaiken tuon lumen keskellä.Ja lumipuut ovat käsittämättömän kauniita!!!

muhadzir kirjoitti 23.01.2010 - 19:14

Etenkin jos onnistuu uurtamaan hankeen uran metsään, näky on uskomaton : koivut kumartuneina maahan asti, jäätyneinä latvoistaan kiinni, kaikkialla näitä lumen portteja.

Kylmän viileästi ajatellen tämä lumitaakka merkitsee kuolemaa tai kieroonkasvamista aika monelle nuorelle lehtipuulle, mutta näky on tyrmäävän kaunis.

Tuima kirjoitti 23.01.2010 - 20:17

Lavoistaan kiinni jäätyneet koivut tuovat mieleen kauniin kuvan - jos ei ajattele kasvun vinoumaa. Tämä teksti syntyi kuuran peittämien puiden katselemisen jälkeen.