Joskus kauan kauan sitten kuulin radiosta persoonallisten naisäänien laulavan laulua, jonka lyriikoista osa jäi mieleen - tosin ei niiden syvällisyyden vuoksi: "love, love, love over and over, baby baby baby". Lauluduon nimestä mieleen jäi vain mäkkarrijotain sisters ja se, että kyseessä olivat kanadalaiset sisarukset. Tuohon aikaan ei ollut internetiä eikä kyseisestä duosta missään lehdessäkään puhuttu. En saanut selville yhtyeen oikeaa nimeä enkä kappaleenkaan, mutta kasettinauhalle laulu taisi tarttua. Etsin vuosien varrella silloin tällöin kirjaston tietokannasta kyseisiä laulajia, mutta kun nimestä oli vain hyvin hämärä käsitys, ei haku tietenkään tuottanut tulosta.
Vuosia myöhemmin törmäsin duon nimeen lehdessä. Kirjoituksen taustoitus oli sellainen, että osasin yhdistää hataran nimimuiston lehdessä mainittuihin kanadalaisiin sisaruksiin. McGarrigle Sisters'iin tai paremminkin Kate ja Anna McGarrigleen. Hankin heti käsiini siskosten levyjä ja mieleen jäänyt rullaava kappalekin löytyi, nimeltään yksinkertaisesti Love over and over. Harmillisesti kappaletta ei löydy tuubista, mutta Amazonin kautta voi käydä pätkän kuuntelemassa, monelle laulu lienee hyvinkin tuttu. Lauluduon löytämisen jälkeen heidän musiikkinsa on soinut säännöllisen epäsäännöllisesti levylautasellani, sattumalta kuullusta laulusta alkanut ihastus on muuttunut vakaaksi ja arvostavaksi kiintymykseksi.
Kanadalaiset McGarriglen sisarukset ovat levyttäneet sekä englanniksi että ranskaksi ja kuuntelen heitä molemmilla kielillä mielelläni. Sunnuntain klassikkosoittoon valitsen ranskankielisen kappaleen Petite Annonce Amoureuse, joka rajallisen ranskantaitoni perusteella kertoo hitusen surumieleisellä otteella seuranhakuilmoituksesta. Laulu on vuonna 2003 ilmestyneeltä erinomaiselta levyltä La Vache Qui Pleure.
Rufus Wainwrightin ystävät tiennevät, että hän ja laulajasisarensa Martha ovat Kate McGarriglen ja Loudon Wainwright III lapsia. Esimerkiksi levyllä The McGarrigle Hour esiintyy Katen ja Annan lisäksi entisiä ja nykyisiä aviomiehiä, lapsia, yhteistyökumppaneita ja ystäviä (muun muassa Emmylou Harris). Kiinnostava ja kuunneltava levy sekin.
Lisää Lepiksen pyytämiä laiskan letkeitä ynnä muunkinlaisia klassikoita täältä.
Sympaattisia ovat siskokset! Sanoista en montakaan ymmärtänyt, mutta toisaalta kun aiheen tietää, niin kyllähän nuo videon kuvatkin kertovat omaa tarinaansa. Mukava uusi tuttavuus!
Pisara kirjoitti 27.12.2009 - 09:59
Sisarukset kuulostavat mukavalta ja tarinakin oli mielenkiintoinen.
Pisara kirjoitti 27.12.2009 - 10:01
Minulle ei oikein selvinnyt mistä tuolla Amazonin linkissä voi kappaleen kuunnella (sivulla oli niin hemmetisti tavaraa...)
Kävin kuuntelemassa Amazonissa (Pisara, sivun alalaidassa on samplet), ihan vieras kappale minulle!
Ranskankieli sorisee hurmaavasti, vaikka en mitään ymmärtänytkään tuosta biisistä.
Tuima kirjoitti 27.12.2009 - 11:22
Olen itsekin onnellinen siitä, että oikea yhtye lopulta löytyi ja siitä, että Kate ja Anna ovat tehneet niin paljon hyvää musiikkia. Love over andf overilta on muuten radiossa taidettu soittaa toistakin biisiä paljon, koska sekin oli minulle tuttu: Sun, Son, Shining on the Water, josta myös pätkä löytyy Amazon-linkin takaa ja kuten Susu sanoikin, aika alas saa sivua skrollata.
Ranskaa taitamattomana minulla on jotakin laulettua ranskaa vastaan. Kyllähän tätä kantriletkeyttä kuuntelee, mutta ehkä vain kerran tai kaksi. Mutta onhan näitä hyvä silloin tällöin kuunnella. Tietää taas kerran rajansa tässäkin suhteessa.
panu kirjoitti 27.12.2009 - 16:02
Kanadan ranksaa on aina hauska kuulla. Se sopii yllättävän hyvin tämmöiseen county-junttimeinikiin (siis hyvässä mielessä junttia). Ranskankielellä laulettuna elämän pikkuongelmista (esim. Pariisin metron ensimmäisestä luokasta tai kuten tässä kuka vastaa lehden henkilökohtaista palstan ilmoitukseen) saada jotekin väännetttyä elämää suurempi filosofisia pohdintoja. Ehkä tämä oli kuitenkin vähän turhan laiskanpulskea minun makuuni.
Tuima kirjoitti 27.12.2009 - 17:05
Vaiheinen, on meininkiä, jotenkin leppoisaa ja samalla aikamoisen inhimillistä.
Tommi ja Panu, Kanadan ranskaa kuulemma ehdat Euroopan ranskalaiset kutsuvat hevosranskaksi ja minusta heidän kielessään laulettuna on mukavan aito ja hienostelematon klangi. Kuuntelen sujuvasti, mutta en ymmärrä sujuvasti kuin sanan sieltä täältä, joten moni tarinan käänne jää avautumatta.
Tämäpä olikin mielenkiintoinen. Nämä naiset ovat paitsi Emmylou Harrisin ystäviä, myös säveltäneet hänen levyilleen useita kappaleita. Olen pannut heidän nimensä siten merkille, että uuden Harris-levyn myötä melkein etsin, että mikä on McGarrigle-sävellys.
Esim Harrisin levyllä Scrimble into Grace on kolme heidän sävelystään, yksi ranskaksikin eli Plaisir d'amour - sitähän ei ole vaikea ymmärtää.
Tuo Wainwrightien klaani on tosiaan laaja ja moniaalle yltävä.
Tuima kirjoitti 27.12.2009 - 18:54
MacGarrigle-sisarusten sävellyksiä on tosiaan muiden levyillä paljon. Esimerkiksi Heart like a wheelin lienee levyttänyt ties kuinka moni alkaen Linda Ronstadtista alkaen.
Tänä pyhänä jäi kuuntelut vähiin, tämän sentään kuuntelin koska Rufuksen ja Marthan musiikki on tullut hyvinkin tutuksi, ja mistä kirjoitit oli todella kiintoisaa. Kappalekaan ei ollut lainkaan hullumpi.
Marthan ja/tai Rufuksen musiikkia taidankin joku kerta laittaa sunnuntaiklasikkoksi ... ;)
Tuima kirjoitti 28.12.2009 - 11:37
Siskoksilla on paljon hyviä biisejä, niihin kannattaa kyllä tutustua. Rufusta ja Marthaa olen kuunnellut kovin vähän, Rufus on tutumpi.
Tarinakin oli hyvä ja onneksi siinä onnellinen loppu :)
Kävin kuuntelemassa Amazonissa (Pisara, sivun alalaidassa on samplet), ihan vieras kappale minulle!
Ranskankieli sorisee hurmaavasti, vaikka en mitään ymmärtänytkään tuosta biisistä.
Tommi ja Panu, Kanadan ranskaa kuulemma ehdat Euroopan ranskalaiset kutsuvat hevosranskaksi ja minusta heidän kielessään laulettuna on mukavan aito ja hienostelematon klangi. Kuuntelen sujuvasti, mutta en ymmärrä sujuvasti kuin sanan sieltä täältä, joten moni tarinan käänne jää avautumatta.
Esim Harrisin levyllä Scrimble into Grace on kolme heidän sävelystään, yksi ranskaksikin eli Plaisir d'amour - sitähän ei ole vaikea ymmärtää.
Tuo Wainwrightien klaani on tosiaan laaja ja moniaalle yltävä.
Marthan ja/tai Rufuksen musiikkia taidankin joku kerta laittaa sunnuntaiklasikkoksi ... ;)