Rakas päiväkirja,

en ole stressannut joulua tänä vuonna, mutta silti minulla on kukka huulessa. Olen ollut hävyttömän laiska, suorastaan retkurento. En ole juossut kaupoilla, en kirjoittanut joulukortteja - vielä ehtii, kunhan ykkösluokan merkkejä löytyy ja kortteja laatikon pohjalta - , en suunnitellut menua lanttulaatikkoa enempää, olen kuunnellut alle kymmenen joululaulua, hankkinut muutaman lahjan, ostattanut lahjoja muilla, käynyt joulujuhlassa, syönyt monta piparia, kaksi joulutorttua ja juonut lasillisen glögiä. Ulkovalot ovat jälleen kadoksissa, mutta pöytävalot ovat koko vuoden olleet varmuuden vuoksi näkösällä olohuoneen pöydällä, luultavasti joululiinakin löytyy vanhalta paikaltaan kirja- ja lehtipinon alta. 

Olen miettinyt siivousta. Piti aloittaa jo maanantaina, mutta aloitin vasta tänään. Siivosin tunnin ja näyttää jo paljon paremmalta. Huomenna siivoan lisää, ehkä puoli tuntia, sitten aion harrastaa kulttuuria. Ensi viikolla voinkin laittaa ison vaihteen päälle, huiskia pidätellysti ja sitä enemmän delegoida ja käskyttää, kun kerran jälkikasvu on vapaaehtoisesti ilmoittautunut joulusiivouksen tekijäksi, mikä on Hyvin Outoa, taipumuksissa on selvästi nyt hypätty yhden sukupolven yli. Tosin minun pitää olla tarkkana, innokkaita siivoojia ei pidä päästää tärkeiden lehti- ja kirjakasojen kimppuun, lehdet lentävät roskiin ja kirjat piiloon ja sitten saan taas etsiä ja pähkäillä missä mikäkin kirjastonkirja on.

Olenkohan minä huono jouluihminen? Minähän pidän joulusta, joulun sanomasta, joulumielestä, joulukorteista, joulumusiikista (jos saan valita kappaleet mieluiten itse), jouluruuista, jouluelokuvista (joistakin), joulurunoista, joulukuusesta (jota en suostu hankkimaan), jouluihmisistä, sukulaisten seurasta, tontuista, enkeleistä ja joulupukista. Mutta en pidä joulustressistä, joulupaniikista, joulupakosta. En halua rakentaa kotiini joulua monen viikon ajaksi, ripustaa koristeita viikoiksi esille (joululta unohtuneet ovat Aivan Eri Asia eikä niitä lasketa, niiden poistamattomuus on vain laiskuutta), en popsia jouluherkkuja ensimmäisestä adventista alkaen, en viettää pikkujoulua enkä kuunnella joulumusiikkia keskeytymättömänä virtana.

Mutta onko niin, että joulu löytyy parhaiten hääräämällä, stressaamalla, hyörimällä, valmistamalla?

Rakas päiväkirja, kyllä minullakin on jouluperinteitä. Minäkin katson joka vuosi Lumiukon, jos vain olen TV:n ääressä, vierailen sukulaisissa, kuuntelen Bachia ja hankin perinteisen joulunoidannuolen.