Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Kaikki he lähtivät pihlajien välistä

01.12.2009 - 19:48

Kaikki he lähtivät pihlajien välistä, valitsivat eri suuntiin menevät tiet.
Kaikki he lähtivät tullakseen kokonaisiksi.

He kaikki palasivat mukanaan uusia aukkoja, ympärillään tyhjää tilaa.

Kun he kukkien loistossa kerääntyivät ympärilleni valokuviin,
toi jokainen hymynsä lisäksi täyttämättömän tilan

nämä isättömät, miehettömät, lapsettomat, tyhjää huutavat
nämä jotka hymyilevät jäykin suupielin kameran viereen.

Kaikki oman tyhjyytensä.

Kategoria: Katkelmia 12 kommenttia Kommentoi

lepis kirjoitti 01.12.2009 - 22:24

Kaikki he kerääntyivät blogiini hakemaan todistusta. Kaikki he, jotka olivat nuo tyhjät tilat täyttäneet.

Tuima kirjoitti 01.12.2009 - 23:36

Onko jossain todistuksia reputtaneille ja alisuorittajillekin?

Hannah kirjoitti 02.12.2009 - 20:03

Voi talvisota sentään. Hieno runo, koska herättää väkisin ajattelemaan omia teitään, tyhjyyttään ja jotain sellaista.

Silti mietin myös millä oikeudella runon puhuja voi nähdä lähtijöiden vajavaisuuden, palaajien tyhjyyden, mikä nostaa hänet yläpuolelle ja tuomariksi?

Anteeksi, paljon liikaa lakien lukemista tänään.

Tuima kirjoitti 02.12.2009 - 22:37

Ei tuomarina eikä ylempää vaan omasta kokemuksesta tyhjyyden tunnistaen. Alun perin lopussa piti olla vielä muutama sana, jossa tilanne olisi välittynyt, mutta se ei oikein toiminut tekstin sujuvuuden kannalta.

Tuima kirjoitti 02.12.2009 - 22:38

Ja hauskaa, jos teksti miellytti!

Hirlii kirjoitti 03.12.2009 - 11:11

Olen käynyt lukemassa tämän moneen kertaan, koska tämä on hyvä runo.

Mikä tuli ensilukemalla mieleen, se kuva jotenkin voimistui. Ja tämähän on vain yksi mahdollinen mielle, tässä runossa on muutakin.

Valokuva jossa on vanha nainen jota sukulaiset ovat tulleet onnittelemaan ja runo antaa "äänen" hänelle ja hänen ääneen sanomattomille ajatuksilleen. Jäin miettimään pihlajaa, oliko sillä jokin erityismerkitys? Punertaa marjat pihlajan? Syksy?

Hieno runo. Hieno.

Tuima kirjoitti 03.12.2009 - 15:21

Hirlii, tuo valokuvaus jonkin syntymäpäiväjuhlan kunniaksi oli runon lähtökohtana, joten olet oikeilla jäljillä, mutta en halua ohjata tulkintoja. Kiitos kehuista :).

Oopee kirjoitti 03.12.2009 - 21:11

Toimii nimenomaan kokonaisuutena, jonkinlaisena jännänä suhdeverkostona tai peilitalona, jossa jokainen sana tai lause saa merkityksensä suhteessa muihin. Tai siis niin minä sitä ainakin luin. Tuli mieleen T.S. Eliotin Ontot miehet, vaikka siitä on jo liian paljon aikaa, kun olen viimeksi Eliotia lukenut.

Tuima kirjoitti 03.12.2009 - 21:42

Oopee, jos sanat saavat merkityksensä suhteessa toisiinsa, niin hyvä :). Siitä on kauan kun olen Eliotia lukenut ja silloinkaan Ontot miehet ei tainnut tulla vastaan. Pitänee kaivaa se jostain esiin.

Oopee kirjoitti 03.12.2009 - 21:49

Tarkoitin, että tämä on aika kaukana putkiavojen läpi suodattuneesta insinööri...öö...runoudesta :)

Tuima kirjoitti 03.12.2009 - 21:53

Insinöörirunous :)? Mitä se on? Luulen kyllä että tajusin mitä tarkoitit ekassa kommentissasi, sitä etteivät sanat ole vain "peräkkäin"?

Oopee kirjoitti 03.12.2009 - 22:10

Luulen ettet halua ihan oikeasti tietää mitä insinöörirunous on, minä ainakaan en halua. Mutta tämä on hyvä; harkittuja heijastuksia moneen suuntaan.