Marraskuun harmaissa päivissä kuljen mustissa, sulaudun maisemaan ja hämäriin huoneisiin. Kuljen ikkunasta ikkunaan, seurustelen pesukoneen ja hiljaisten rivien kanssa. Lintu lentää huoneen läpi, kärpänen kiertää lamppua kesää etsien. Olen nojannut reiät kyynärpäihin, valkosipuli kasvaa jääkaapin säädellyssä valossa, työntää vihreän aavistuksen kyntensä päästä. Minun kynteni ovat pitkät, kuvittelen niihin punaisen värin, syvän ja salaperäisen. Pöly on harmaata, kiertyy huonekalujen jalkoihin, lennähtää sivuun askelten painosta, aurinko ei kultaa ilmassa leijuvaa. Ympärilläni on suljettuja tarinoita, omiani ja muiden, jotka vain minä voin avata ja ymmärtää.