Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Peikko

30.10.2009 - 22:37

Makaamme otsat vastakkain, kuumeinen peikko ja minä.
Peikko painaa pullean tassunsa poskelleni, sen luomien alla liikkuvat hehkuvat unet ja kuuma hengitys polttaa nenäni pieltä.
Unessa peikko juoksee perhosen perässä, sen sormet harovat, kuiva kämmen tavoittaa sinisiipiä.
Peikon posket ovat punaiset, varpaat kylmät. Se on kastanut jalkansa puron viileään veteen ja unohtanut villaisen sukkansa saniaisen alle.
Pikkuinen peikko huokaisee ja henkii kuumaa ilmaa.
Lämpö polttaa peikon selkää, se kaipaa viileään varjoon muumiauringon alta.
Vedän päällemme sinisiä kuvia, sileäksi mankeloitua viileyttä, jonka alla joimme kesällä sitruunajuomaa, se kutitti peikon nenää nauruun asti.

****************************************************************************************

Runotorstain haasteena on Vuorenpeikkojen luolassa.

Kategoriat: Katkelmia , Torstaiblogit 21 kommenttia Kommentoi

mudzahir kirjoitti 30.10.2009 - 23:22

Herkkä hetki peikon kanssa. Tulee mieleen toisaalta pikkulapsi (ehkä poika), toisaalta jokin salaperäisempi kohtaaminen. Ehkä jotain sellaista kuin Johanna Sinisalon kirjassa "Ennen päivänlaskua ei voi".

Tosi hyvin osaat kirjoittaa : "Sen luomien alla liikkuvat hehkuvat unet ja kuuma hengitys polttaa nenäni pieltä". Tuohan on ihan kuin runoa!

aimarii kirjoitti 30.10.2009 - 23:32

Sulosia kielikuvia.Hyvin herttainen proosaruno, josta minulle tuli mieleen äiti, joka hellii sairasta pienokaistaan.

Tuima kirjoitti 31.10.2009 - 00:14

Kiitos, Mudzahir ja Aimarii :).

Pisara kirjoitti 31.10.2009 - 09:24

Vuorenpeikkokin voi sairastaa. Mutta ei varmaan sika- vaan peikkoinfluenssaa. Pikaista paranemista peikolle!

SusuPetal kirjoitti 31.10.2009 - 09:40

Herkkä, kaunis runo. Lämpöä ja rakkautta pikkupeikolle.

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 31.10.2009 - 10:25

Somia kielen kuvia.

Pitkospuu kirjoitti 31.10.2009 - 10:30

Herkullinen runo. Ja lohdullinen. Tuli niin mieleen ne hetket kun oon ite valvonu pienen sairastajan vierellä, hoivannut ja rakastanut. Ja ollut kiitollinen siitä hetkestä kun pieni on hetkeksi löytänyt helpottavan unen... Taitavasti luot tuon lempeän ja hauraan tunnelman.

Tuima kirjoitti 31.10.2009 - 10:39

Pisara, Susu, Harmaa susi ja Pitkospuu, kiitos kommenteista. Aluksi tekstin piti mennä hiukan eri suuntaan, mutta jostain se peikko hyppäsi ensi riville ja niin ne kuvat muuttuivat.

isopeikko kirjoitti 31.10.2009 - 10:45

Voi miten tuli pehmoinen ja hyvä mieli ja naamakin vääntyi virneeseen. Sanoissasi on niin paljon välittämisen ja huolenpidon merkityksiä. Nyt on mentävä etsimään villasukkia.

Tuima kirjoitti 31.10.2009 - 10:57

Kiitos, Isopeikko - ja kyllä isonkin peikon pitää marraskuun lähetessä etsiä villasukat molempiin jalkoihin!

Hirlii kirjoitti 31.10.2009 - 13:26

Ihana peikko :)

Tämmöisiä peikkoja olen kyllä tavannutkin. Tulee yks Erityinen Peikko mieleen tästä sun lämpimästä tarinastasi.

Tuima kirjoitti 31.10.2009 - 13:33

Tällaisia peikkoja löytyy sieltä täältä, isoja ja pieniä :).

Railaterttu kirjoitti 31.10.2009 - 16:46

Tämä peikko ei taida olla oikeasti heikko, vaikka pieni ja kipeä onkin. Entäs kävisikö sitruunajuoman tilalle tee, vihreä tee tai vihreät villasukat.

unnu kirjoitti 31.10.2009 - 18:38

Voi, haluaisin nukahtaa "sileäksi mankeloidun viileyden" alle.
Hienoja kielikuvia ja erilainen runo. Tykkään!

Tuima kirjoitti 31.10.2009 - 18:59

Railaterttu, varmasti syksyn tullen peikon olisi parasta vaihtaa teehen ja vihreät villasukathan olisivat mitä tarpeellisimmat :)

Unnu, kiva kun pidit!

mudzahir kirjoitti 31.10.2009 - 23:28

Tuima, suosittelit minulle proosaa tai proosarunoa. Itse olet kyllä mestari sillä alalla.

Tuima kirjoitti 31.10.2009 - 23:49

Mudzahir, eipäs mennä ylisanoihin :). Toivottavasti mietit suositustani, kokeilisit edes.

Genoveeva kirjoitti 01.11.2009 - 19:21

Ihanasti köllöttelevät siellä. Mielenkiintoista, että peikko on yleensä pullea ja kaiketi kömpelökin. Pulleat kätöset sinunkin peikollasi.

Tuima kirjoitti 01.11.2009 - 20:29

Genoveeva, hassua muuten, että se ensiksi kai (pikku)peikoista mieleen tuleekin, vaikka onhan niitä soukkia ja vikkeliäkin peikkoja :).

Ilona kirjoitti 04.11.2009 - 14:56

Ihana runo! Tällaisesta runosta tulee hyvälle mielelle. Sanoista välittyy rakkaus ja huolenpito. Hyviä kielikuvia. Mullakin tuli mieleen J. Sinisalon kirja, intertekstuaalisuus on tässä tapauksessa oikeastaan mukava asia, vertailin mielessäni mm. miten tilanteet poikkeavat toisistaan.

Tuima kirjoitti 04.11.2009 - 15:33

Kiitos, Ilona!

Olen lukenut Sinisalon kirjan, mutta se ei ollut mielessäni juttua kirjoittaessani, Lukija onneksi saa lukea tekstit oman tulkintansa läpi.