Toukokuussa perustetussa Runotorstaissa on tänään annettu jo viidestoista haaste. Joka viikko jaksan ällistyä kahdesta asiasta: kuinka paljon osallistujia haasteisiin viikoittain vastaa ja kuinka hienoja runoja he tarjoavat muille luettaviksi. Jotkut ovat vastanneet jokaiseen haasteeseen, monet useimpiin. Jotkut ovat osallistuneet kerran tai pari, lähes joka viikko tulee joku uusi osanottaja. Parhaimpia palautteita on ollut se, kun jotkut ovat kertoneet innostuneensa Runotorstain myötä kirjoittamaan runoja monen vuoden tauon jälkeen tai uskaltautuneet kirjoittamaan ihka ensimmäisen runonsa. Minusta se on hienoa!

Yhtenä blogin ylläpitäjistä olen pyrkinyt lukemaan kutakuinkin kaikki runot. Kommentoin paljon, koska on kiinnostavaa lukea miten eri suuntiin annettu haaste kirjoittajat johtaa. En kommentoi siksi, että se ylläpitäjänä olisi velvollisuuteeni. Ei se ole. En ole kommenttiautomaatti enkä ole runon ammattilainen, olen vain lukija.

Olen pohdiskellut tapaani antaa palautetta. Pyrin positiivisuuteen ja kannustavuuteen, koska jokainen kirjoittaja on mielestäni ansainnut sen. Kritiikkiä annan harvoin ja silloinkin pyrin eräänlaiseen sisäiseen kysymysmuotoon (voisiko tämän sanan jättää pois, tarvitseeko runo tätä säettä). Vaatii paljon rohkeutta antaa runonsa julkisesti luettavaksi vaikka nimimerkinkin takaa. Runo on hyvin henkilökohtainen teksti. Lukija ei tiedä runon todellista syntysyytä, inspiraation lähdettä, en ole varma tietääkö kirjoittajakaan. Runo on salaisuus ja arvoitus. Sen voi purkaa osiin, katsoa mistä rakennuspuista se on rakennettu, etsiä ja löytää viitteet ja kumarrukset, mutta silti jokin ydin jää salaisuudeksi.

Ajattelen runoja rakennuksina. Lukijana katson sisään yhdestä ikkunasta ja kerron mitä näkemässäni huoneessa on. Joskus käyn kurkistamassa samasta ikkunasta uudestaan eri vuorokaudenaikaan. Muuttunut valo luo uudenlaista valonleikkiä huoneeseen ja näen sen eri tavalla. Toinen lukija katsoo toisesta ikkunasta ja kertoo minkälainen huone hänen silmilleen näyttäytyy. Joskus joku onnekas pääsee sisälle rakennukseen kiertelemään ja näkee enemmän. Tähän kommentointini perustuu, näen runosta väistämättä vain osan. Jokainen lukija lukee ja tulkitsee runon omalla tavallaan.

Runotorstain tämän viikon aiheena on valo. Sisarblogi Valokuvatorstaissa on sama aihe.