Olen ennenkin sanonut, että kunnon uustulkinta ei himmennä alkuperäisen arvoa. Ei tässäkään valinnassani. Bonnie Tylerin tunnetuksi tekemä Total Eclipse of the Heart on Tori Amosin käsittelyssä muuttunut pelkistetympään ja tulkitumpaan suuntaan, mikä taas poimii laulusta esiin ehkä joitain uusia puolia. Pelkkä pianosäestys sopii tähän verrattoman hyvin.
Simon Cowell puhuu aina the American Idol -ohjelmassa siitä, miten kilpailijoiden pitäisi ottaa muiden tunnetuksi tekemä biisi omakseen. Sen Tori Amos mielestäni tekee.
Vielä kappaleen ensisekunneilla kuulin mielessäni Bonnie Tylerin äänen - se on niin persoonallinen - mutta Amosin ansiosta se hiljeni. Hieno tulkinta, pidin paljon.
Hannah kirjoitti 25.10.2009 - 12:06
Kiitokset tästä. Olipa varsinainen löytö, ainakin minulle. Johtuu siitä, että oma suhtautumiseni Tylerin versioon on aina ollut niin kaksijakoinen. Puolet minusta on pitänyt kappaleesta ja puolet inhonnut sen makean mahtipontiseksi rakennettua sovitusta. Vain Tylerin karhea ääni ja kappaleen hiljaisemmat piano-osat kuljettivat sitä. Muistan, että annoin sen nauhoittua jollekin kasetille tahallani niin, että kasetti katkeaa kesken kun mahtipontisin vyörytys alkoi.
Siksi tämä Torin esitys on kuin hyvitys kauniille sävellykselle. Näin Tylerinkin sen olisi pitänyt saada tehdä.
Tuolloisissa haastatteluissa Tyler muuten mainitsi, että hänen äänensä on oikeastaan sortunut, siitä että lauloi raivokkaasti niin kauan savuisissa kapakoissa. Jotenkin hullua siis sekin, että pidämme äänistä, jotka hankitaan niin kalliisti.
Toisaalta Bonnien versio on hyvä, kauhean kulunut, joten tämä oli virkistävä kuunneltava!
Tuima kirjoitti 25.10.2009 - 12:33
Viides rooli, vaatii tulkintataitoa ja uskallusta tulkita ottaakseen toisen tunnetuksi tekemän kappaleen nimiinsä. Torissa on molemmat.
Hannah, totta. Karhean äänen kuullessaan ei tule ajatelleeksi miten ääni on "saatu". Toisaalta Tylerin kohdalla voi miettiä olisko hänestä koskaan tullut niin kuuluisaa ja suosittua, jos hänen äänensä ei olisi sellainen kuin on. Karheushan nimenomaan on hänen tunnusmerkkinsä.
Tuima kirjoitti 25.10.2009 - 12:35
Timo, näin erilaisista tulkinnoista on hyvä valita erilaisiin mielialoihin sopiva. Minä kyllä kuuntelen Torin versiota enemmän, Tyleria erittäin harvoin.
Kas vain. Tätä versiota en olekaan kuullut. Biisi on originaalina hienon dramaattinen, mutta tässä on jotain herkkyyttä, mitä alkuperäisessä ei ole. Hienosti siis jalostunut tämä eteenpäin.
Jotta kukaan ei koe kovin suuria pettymyksiä tänä sunnuntaina joudun jälleen kertomaan, että pidän alkuperäisestä edelleen aivan mielettömän paljon ja sen veroista ei ole vielä tullut vastaan. Tämä on nii-in upea biisi ja aina riipii syvältä kun sitä kuuntelee.
Tuima kirjoitti 25.10.2009 - 22:57
Miksi se pettymys olisi, Lepis? Siksihä tuolla on Bonnie Tylerinkin alkuperäinen versio, kun arvasin, että siilä on vanjat kannattajat. Ja muistan kyllä covervastaisuutesi :).
Tori Amos on hyvä, vaikka tekisi mitä! Mutta Bonnie Tyler saisi veren vuotamaan korvistani.
Tuima kirjoitti 26.10.2009 - 10:19
Tommi, sinun vinkistäsi aloin kuunnella Amosin Strange Little Girlsia, joka on mitä mainioin levy. Amosilla on omat maneerinsa, joista kaikista en erityisemmin pidä aina, mutta älyttömän paljon hän saa irti vanhoista, tunnetuista kappaleista niin tuo Strange Little Girlskin osoittaa.
Pisara kirjoitti 26.10.2009 - 11:39
Strange Little Girls-levyn kaikki coveroidut biisit ovat miehien ja muistaakseni Amosilla oli siinä joku feministinen idea. Olikohan se jotain sellaista, että hän halusi kritisoida sitä, että kun miehet vähän herkistelevät ja lähtevät tekemään jotain tunteellista, niin heti ollaan kuorossa huutamassa vauta ja ompa rohkeaa ja sielukasta ja herkkää. Mutta naisilta sitä herkkyyttä ikäänkuin odotetaan luonnostaan. Jotain sellaista hän sanoi, mutta voi olla että olen ymmärtänyt tai muistan väärin. Jokatapauksessa levyn biiseistä Eminemin Bonnie ja Clyde on minusta aika vaikuttava, se saa ihan hurjia ulottuvuuksia Torin tulkintana! Amosin musiikin takana on aina paljon ajatuksia - tosin usein aika kryptisiä - ja hän on vahva kannanottaja.
Tuima kirjoitti 26.10.2009 - 11:59
Tuota en tiennytkään. Minä pidän paljon mm. kappaleista Time, Rattlesnake ja Real Men. Hyvin puhuttelevia.
Täytyy sanoa, että mullekin jotenkin kolahtaa paremmin se Bonnie Tylerin versio. Kait se on tutumpi tai jotain...mutta ei tämäkään huono ole ! Ja biisi itsestään on Upea !!!
Tuima kirjoitti 26.10.2009 - 13:39
Biisi on hyvä ja kestää mainiosta nämä eri tulkinnat!
Sensuellia, herkkää on. Taas esillä yksi näistä upeista uusista laulajattarista. Kiitos tästä uutuudesta. Tori tuttu, muttei ennestään tämän esittäjänä. Meille kolahtaa Bonnien voimallinen versio paremmin. Kajarit täysillä pistetään meneen, vaikka Sahelissa sataa lunta ja joskus rakkaus tyrehtyy
http://timbuktu.vuodatus.net/blog/1445319/sahelissa-sataa-lunta/
Tuima kirjoitti 26.10.2009 - 23:53
Tyler varmaan auttaa joskus rakkaussuruihin, ehkä Torikin?
Oopee, tätä tosiaan voi kuunnella useamminkin, minä ainakin kuuntelen :).
Kari, Tori Amosia on klassikoissa soitettu, mutta en minä. Hannah tai Hirlii muistaakseni.
Ihan ok coveri, vaikka tietenkin, kuten arvata saattaa, minä tykkään enemmän Bonnie Tylerin rouheasta äänestä.
Vielä kappaleen ensisekunneilla kuulin mielessäni Bonnie Tylerin äänen - se on niin persoonallinen - mutta Amosin ansiosta se hiljeni. Hieno tulkinta, pidin paljon.
Siksi tämä Torin esitys on kuin hyvitys kauniille sävellykselle. Näin Tylerinkin sen olisi pitänyt saada tehdä.
Tuolloisissa haastatteluissa Tyler muuten mainitsi, että hänen äänensä on oikeastaan sortunut, siitä että lauloi raivokkaasti niin kauan savuisissa kapakoissa. Jotenkin hullua siis sekin, että pidämme äänistä, jotka hankitaan niin kalliisti.
Hannah, totta. Karhean äänen kuullessaan ei tule ajatelleeksi miten ääni on "saatu". Toisaalta Tylerin kohdalla voi miettiä olisko hänestä koskaan tullut niin kuuluisaa ja suosittua, jos hänen äänensä ei olisi sellainen kuin on. Karheushan nimenomaan on hänen tunnusmerkkinsä.
http://timbuktu.vuodatus.net/blog/1445319/sahelissa-sataa-lunta/