En harrasta oopperaa, mutta pidän kyllä joistakin aarioista. Georges Bizet'n oopperassa Helmenkalastajat on pari muillekin kuin oopperaharrastajille tuttua aariaa. Niistä sunnuntaiklassikoksi valikoituu Je crois entendre encore, joka on yksi kauneimmista tietämistäni. Aaria on tärkeässä asemassa myös Sally Potterin elokuvassa Mies, joka itki (The Man Who Cried, 2000).
Tässä aarian esittää armoitettu ruotsalaistenori Nicolai Gedda.
Kyseinen aaria on innoittanut muitakin kuin oopperalaulajia. Sitä ovat esittäneet ja levyttäneet esimerkiksi Alison Moyet sekä Pink Floydissa vaikuttanut David Gilmour. Vaikkei Gilmour todellakaan ole mikään oopperatenori eikä esitys Kansallisoopperan lavalle ehkä soveliain, on hänen tulkinnassaan syvää koskettavuutta, joka saa liikuttuneeksi laulajan lisäksi myös kuuntelijan.
Kuuntelin nyt ennen nukkumaanmenoa vain Nicolai Geddan laulantaa. Pidin oikein paljon, kaunista, kaunista. Voi mennä petiin mieli ylentyneenä ja nähdä unta vaikka helmenkalastajista. Huomenna lisää.
David Gilmourin versio on kaunis, ja omalla tavalla hyvin uskollinen Bizet´n sävellykselle. Mainio tapa aloittaa sunnuntaiaamu. Ja aurinkokin paistaa! :-D
Hieno aamu ulkona, kupissa lattea tuplaekspressolla. Olipa hyvä aamuhetki !
En kuulu oopperan ystäviin, vaikka eräs ystäväni on uuttearsti opastanut sen saloihin vuosia. Hän matkustelee ympäri Eurooppaa kuullakseen sen ja sen esittämänä sen ja sen oopperan.
Tarjolla olleista tykästyin eniten Björling & Merrilliin sekä tuohon haloe:n tarjoamaan Tino Rossiin.
Tuima kirjoitti 11.10.2009 - 09:31
halo - KIITOS tuosta Tno Rossi -linkistä! Aivan hurmaava tulkinta, laitan listaan mukaan. Vaikka olen Rossia kuunnellutkin, niin tämä on mennyt aivan ohi. Ja hei, ymmärtämättömyydestä ei ole kyse, kaikki eivät pidä kaikesta!
Pisara, toivottavasti näit kauniita ja yleviä unia :)
Kari, kaunishan se :)
VR, kun ensimmäisen kerran aloin kuunnella Gilmourin tulkintaa, suhtauduin siihen nyrpistellen että kaikkea kanssa, mutta niinpä vain teki vaikutuksen, tulkinnassa on rehellisyyttä, joka vetoaa.
Hirlii, pidän paljon Jussi Björlingistä ja tuossa aariassa hän on Merrillin kanssa verraton. Pidän paljon myös tuosta Beniamino Giglin tulkinnasta.
Huomenta. Tuo Gilmourin versio oli oikein kaunis. Se ei sopisi mielestäni Kansallisoopperan lavalle koska Kansallisoppera on niin ruma ja pompöösi ettei sinne sovi mikään kaunis ja herkkä. Sen sijaan se sopisi oikein hyvin jonkin pienen ja intiimin ja vanhan oopperatalon lavalle tai ulkoilmaesitykseksi jonkin amfiteatterin raunioille.
Hieno biisi ja hyvä esitykst. Oikein maistuva fiilis. Enpä kyllä tiennyt, että Gilmourkin on tällaista käynyt heittämässä, mutta yllättäen sekin toimii...
Susupetal, minäkin pidän paljon Björlingistä noin ylipäätään, mutta jotenkin tämän aarian kohdalla Gadda miellytti hitusen enmmän - duetossa taas ei ole Björlingin ja Merrillin yliittäneitä.
Lepis, kyllä vain, Gilmourin tulkinnassa on tyyliä.
Kummastakohan pidin enemmän? Mmm... mietitäänpäs. Kaunista ovat molemmat, mutta kun oma tausta vaikuttaa kokemukseen, niin vastaus on ilmeinen. "Biisi" on hieno, mutt apuhuttelee minua vasta roson myötä. Haluaisinkin kuulla Nine Inch Nailin version...
Tuima kirjoitti 11.10.2009 - 23:56
Tommi, mietitminen sinun kohdallasi on aivan turhaa :), minua pikemminkin hämmästyttää, jos Gilmourin lisäksi edes kuuntelit muita. Ja totta, Nine Inch Nailein versio voisi olla, mielenkiintoinen?
Tommi kirjoitti 12.10.2009 - 08:57
Tietysti kuuntelin. Olen kenties rajoittunut, mutta myös yllätettävissä.
Tuima kirjoitti 12.10.2009 - 10:53
Toisaalta taas tinkimättömässä rockasenteessa on jotain herkkää. Ehkä se on se kohta, missä yllätys voi tapahtua?
Perunapää Marian studiosta
Tuo duetto ei niinkään hivellyt korvaa, ymmärtämätön kun olen. :)
En kuulu oopperan ystäviin, vaikka eräs ystäväni on uuttearsti opastanut sen saloihin vuosia. Hän matkustelee ympäri Eurooppaa kuullakseen sen ja sen esittämänä sen ja sen oopperan.
Tarjolla olleista tykästyin eniten Björling & Merrilliin sekä tuohon haloe:n tarjoamaan Tino Rossiin.
Pisara, toivottavasti näit kauniita ja yleviä unia :)
Kari, kaunishan se :)
VR, kun ensimmäisen kerran aloin kuunnella Gilmourin tulkintaa, suhtauduin siihen nyrpistellen että kaikkea kanssa, mutta niinpä vain teki vaikutuksen, tulkinnassa on rehellisyyttä, joka vetoaa.
Hirlii, pidän paljon Jussi Björlingistä ja tuossa aariassa hän on Merrillin kanssa verraton. Pidän paljon myös tuosta Beniamino Giglin tulkinnasta.
Kaunis aaria. Jussi Björling on minulle se rakkain tämän tulkitsija.
Gilmourin esitys oli yksinkertaisuudessaan, rouhevuudessaan myös kaunis.
Susupetal, minäkin pidän paljon Björlingistä noin ylipäätään, mutta jotenkin tämän aarian kohdalla Gadda miellytti hitusen enmmän - duetossa taas ei ole Björlingin ja Merrillin yliittäneitä.
Lepis, kyllä vain, Gilmourin tulkinnassa on tyyliä.