Hyllymiesteni lisäksi minulla on tietenkin myös tärkeitä hyllynaisia. Heidän joukkonsa on puutteellinen, muutamaa itselleni tärkeää kirjailijaa on jäänyt hankkimatta (muun muassa Carol Shieldsin Rakkauden tasavalta). Miesten tavoin naisiakin on kirjahyllystäni siirtynyt muille hyllyille, esimerkiksi Gertrude Stein ja hänen Alice B. Toklasin omaelämäkertansa on jäänyt lainamatkalle. Sitä kirjaa kaipaan edelleen ja Stein on suurimpia syitä siihen, että nykyisin hyllystäni voi kirjoja viedä ainoastaan yksi ystäväni, koska hän on niin tunnollinen, että palauttaa kaiken lainaamansa. Muuten voin kyllä antaa jonkun kirjani jollekulle lahjaksi tarvittaessa, vaikken en niitä aivan rakkaimpia kuitenkaan.

Ketkä hyllyni naisista sitten ovat niitä tärkeimpiä? Esimerkiksi Astrid Lindgren, Louisa M. Alcott, Tove Jansson, Aino Kallas, Aila Meriluoto, Wislawa Szymborska, Jane Austen, Sirpa Kähkönen, Maritta Lintunen, J. K. Rowling ja Toni Morrison. Joidenkin teoksia hyllyssäni on useampia, toisilta yksi, joiltakin ei sitä minulle merkittävintä.
 

Yhden kirjan suhteita minulla on naisiinkin. Toisilta en ole lukenut kuin yhden teoksen tai muu tuotanto ei ole vaikuttanut niin voimakkaasti kuin jokin määrätty teos. Tällaisia ovat esimerkiksi Marilyn Frenchin feministisen kirjallisuuden perusteos Naistenhuone, Amy Tanin amerikkalaistuneiden kiinalaisäitien ja täysin amerikkalaisten tytärten suhteita kiinnostvasti kuvaava Ilon ja onnen tarinat, Jayne Anne Phillipsin Äidin aika, Erica Jongin Lennä, uneksi, Laurie Colwinin epäsovinnainen rakkausromaani Rakkauden tähden, Irja Ranen huikean hieno romaani Naurava neitsyt, Helen Hanffin amerikkalaisen vanhoihin kirjoihin hurahtaneen naisen ja lontoolaisen antikvariaatin henkilökunnan kirjeenvaihtoa sisältävä Rakas vanha kirja sekä lapsuudenkotini kirjahyllystä omaani kiikutettu Sara Wacklinin Sata muistelmaa Pohjanmaalta, jota en sitten teini-iän ole lukenut, mutta joka on jäänyt vahvasti mieleen.

Olen silloin tällöin pohdiskellut mies- ja naiskirjallisuuden eroja sekä sitä, merkitsevätkö ne minulle eri asioita. Jotkut naiskirjailijat kuvaavat aiheita tai näkökulmia, jotka ovat minulle tärkeämpiä tai kiinnostavampia kuin joidenkin miesten. Silti en aseta heitä paremmuusjärjestykseen. Jokaisessa minulle tärkeän hyllymiehen ja -naisen tuotannossa on jokin piirre - tarina, aihe, lauseen rytmi, yksittäinen teos tai runo - joka tekee juuri hänet minulle tärkeäksi. Syyt ovat erilaisia eri kirjailijoiden kohdalla eikä sukupuolella ole siinä asiassa mitään merkitystä. Vaikka miesten ja naisten kielen ja tarinankerronnan tapojen eroja onkin kiinnostavaa pohtia, en silti haluaisi, että pelkkä sukupuoli olisi kirjaan tarttumisen ja sen arvottamisen peruste, ei yleisesti eikä omassa kirjallisessa maussani. Siksi olisinkin ehkä voinut lähestyä aihetta puhumalla vaikkapa hyllykirjailijoistani.