Rakas päiväkirja,

taas sama vanha ongelma. Miten luetaan ajatuksella neljän päivän aikana 10-12 kirjaa samalla kun käydään siinä ohessa parina päivänä töissä, kaupassa ja joka päivä heilutaan kauhan varressa? Syksyn eka vinkkaus lähestyy ja koska kalenteria on taas tullut tulkittua väärin, kuljen koko viikonlopun kirja toisessä kädessä ja toisella sitten puuhastelen niitä arkisia. Sunnuntaiklassikko on melkein mietitty, mutta ehdinkö ollenkaan kuunnella muiden valintoja? Ehkä viikolla, vinkkauksen jälkeen.

Aloittaisinko Marja Luukkosen Tuulipuun maalla vai Ritva Toivolan Tuomas Karhumielellä? Vaikea valinta, molemmat ovat kiinnostavia.

Tästä se taas lähtee, syksyn lukuputki, jolloin kirjoja paahdetaan hiki otsalla siristen ja kalenteriin sovitellen. Veikkaan vanhasta muistista, että hilpeintä on eka- ja tokaluokkalaisten kirjoja ahmiessa. Tosin osan syksyn helppolukuisista uutuuksista olen jo ehtinyt lukea. Jyrki Kiiskisen Jänis ja Vanki saavat kännykän oli kyllä hilpeä. Nykyinen kännykkäkulttuuri saa kyytiä ja huutia.

Toivottavasti kirjat ja kirjailijat eivät tunge uniini liiaksi. Joku yö sitten näin hyvin mielenkiintoista unta Syrjän veljeksistä, en kirjailijoista vaan epuista. Kovasti yritin heitä ystäväni kanssa lohduttaa. Tosin en muista miksi eivätkä he kovin innostuneita lohdutuksestamme olleetkaan, joten mitäpä tuosta. Mutta siis, vinkkausvapaita unia, kiitos.