Hih,mun täytyykin mennä katsomaan mun McGarrigle-siskosten levystä,onko siinä tuo lehmälaulu....
Tässä videolla Ella May laulaa hienosti lehmipojista...

MCGarriglen siskoksiahan kannattaa kuunnella :) Jä Ella MAeta myös.

Ella Mae rocks! Tämä on niin iisiä laulantaa, että ihan kateeksi käy.

Onpa letkeätä. Vain lehmänkellot puuttuvat. No, oli sentää muuta mukavaa. Paitsi että laulajan koltun kuiviointi (tai miksi sitä kutsuttekin) oli omituinen. Ei se kuitenkaan kokemusta pilannut :)

Olipas seksikkään kuuloinen lehmibiisi! Tässä kyllä jää kaik kotimaiset Mansikkien huhuilut kauas Karjalan kunnaille.

Jes. Tykkäsin.

SusuPetal, ajattelinkin sinun tuntevan laulajan :)

Tommi, sinä sitten jaksat yllättää.

Lepis, joo, eroaa kyllä kotomaan huhuiluista kovasti.

:D Taitaa tällaiset sulosoinnut kutsua enemmän lehmipoikia kuin lehmiä? Kyllä on suomalaiskansallinen Pruit-pruit-kotio-kotio huutelu maalaismaista verrattuna tällaiseen livertelyyn...:)

Ei ole tuttu, mutta tykkäsin. Ella Mae lauluääni oli aika nasta, ehkäpä häntä kuulee myöhemminkin.

Halo e, vaikea on kuvitella Ella Maeta pruit pruittaamassa :)

Hirlii, saattaa olla että kuulee. Ainakin omassa soittimessa :)

Pitäisi pukea pikkumusta ylle, tilata lasillinen kuplivaa seurueen joka jäsenelle ja istuskella ilta kuuntelemassa tällaista musisointia. Mainio tunnelma, ja Ella Mae laulaa niin vaivattomasti.

Kieltämättä, mutta kyllä sitä näin kotiretkuissakin kuuntelee sujuvasti. Onkohan niin, että Ella on hienojen laulajien nimi?

Mitä yllättävää kommentissani oli? Sekö että puhuin naisen klänningistä? Eikö se ole hyvä aihe?

Sepä se. Minua harvinaisen vähän kiinnostava aihe musiikissa...

Musiikkivideo tai muu vastaava musiikkiesityksen taltiointi on aina spektaakkeli, joka on tietoisesti tehty jonkinlaiseksi, jotta näkisimme (ja kuulisimme) asioita tietyillä tavoilla. En usko, että kuvataltiointeja on tehty pelkästään musiikin takia. Muuten ei olisi tarvinnut koskaan ryhtyä taltioimaan musiikkia kameralla.

Kuvan taltioiminen on kiinnostava kysymys, sillä se kertoo ajastamme ja kulttuurin kehityksestä, tarkemmin: silmän vallasta. Kaikki tehdään nähtäväksi. Musiikkikin, vaikka riittäisi, että sen kuulee. Osaammeko me enää kuulla? Kuuntelemmeko me silmillämme?

Tämä ei ole visuaalisuuden puolustus, vaan toteamus. Minullekaan ulkomusiikillisilla arvoilla ei ole merkitystä, ellei niitä tehdä tietoisesti nähtäväksi.

Hyviä mietteitä. Ulkomusiikilliset arvothan monen kohdalla peittävät sitä, että laulutaidossa ja kappaleessa olisi paljonkin toivomisen varaa. Minä nimenomaan kuuntelen musiikkia, tuubin videoiden parissa voi joskus fiilistellä, kun matkaa nostalgisesti johonkin menneeseen aikaan, mutta ei se kappaletta paremmaksi tee, jos se on huono silmät kiinni kuunneltuna.

Mutta silti, uskon että olet oikeassa, nykyisin kuunnellaan paljon myös silmillä jä. Musiikki on jotain enemmän kuin se mitä kuunnellaan. Miksi muuten esimerkiksi popin kuningatar olisi ihmetellyt miksi hänen keikallaan suomalaiset eivät osanneet laulaa kappaleiden mukana...

Ella Mae Morsen esityksen "videossa" en kiinnittänyt huomiota kolttuun sen enempää kuin että taisi edustaa hyvin aikaansa ja nätti oli, kampaus samoin. Muut seikat olivat tärkeämpiä: bändi takana, pianisti, ravintolamainen ympäristö (elokuvasta?), jotka antoivat mainitsemaasi ajankuvaa sekä Ella Maen kauniit ja herttaisen iloiset kasvot, joista tuntui puuttuvan kaikki laskelmointi siitä miten sex appeal pitäisi myydä katsojille. Hän oli ihailtavan luonteva verrattuna nykyvideoilla esiintyvään naiskuvaan.

Näin on. Hei, mehän olemme samaa mieltä...

Kerrankin :)