Tämähän oli hauska ja alkoi heti kutkuttaa, mutta ei nyt...ehkä joskus ja joku toinen ala kuin kirjallisuus.
Valtosen naiset ei osaa olla hiljaa
tuumaili Tui, kun selaili kirjaa:)

Kutkuttaa. Saattaa olla että kirjoitan omat aakkoseni. Bloggailu virittää. Kiitos.

Ihailuni, Tui. Tässäpä lista, joka avasi monta maailmaa ja vei ajatusmatkalle oman elämäni aiempiin hetkiin.

Olisipa tosiaan mukavaa, jos kirjoittaisitte omat aakkosenne - kirjalliasuudesta tai jostain muusta :) Mukavaa jos sai ajatukset liikkumaan. Huomasin taas, että runoilu lajini. Mutta tämä onkin sellainen onnahteleva tanssi.

Susu, on hyvä että Valtosen naiset eivät osaa olla hiljaa :)

Innostava!

Mediaopen uusi nimi on näemmä toivoa täynnä ;-)

Media(h)ope, toivottavasti innostaa. Odotan kiinnostuneena minkälaiseen aakkostanssiin sinä ja muut kommentoijat minut blogeissaan tempaisevat. Mitähän tulen tunnistamaan? Muuten, hieno uusi nimi!

Oma kommenttini oli vajavainen, po. "runoilu ei ole lajini" :)

Siel se on ny. Sans sääki ny jottai. :)
Nimimerkki "Turuuss' joskus kävässy"

Luettu ja kommentoitu :)

Ei nää mittä hämäläissi jaarituksi ol ko nii rivakast' kommentoisisi... :)

Emmää hämälääne ookka.

Hulvaton! :D

Myös hulvattoman ontuva, mutta kuuluu lajin luonteeseen :)

Hulvaton totta vie! :-) Ontuminen ei ole liiallista ja sopii tyyliin.

Kiitos Natalia! Suhtaudun vakavasti vain muiden kirjoittamiin runoihin :)

Hienosti toteutettu juttu!

Aakkosmeemi sopi minulle just presiis! Susupetalin aakkoset olivat jo kieltämättä minunkin päässäni pyörineet. Te olette molemmat blogimaailman innoittajia.

I did it my way... tra la laa... Käypä lukemassa :)

Huomenta, Rita ja kiitos kauniista sanoista! Niin kuin Sivuaskel kommentissaan sanoi "Bloggailu virittää", mukavaa jos tällaisista saa virikkeen omiin kirjoituksiin. Tulenpa lukemaan.

Valtava, eteemme leviää koko kirjallisuusmaailma tässä.

Ohi aiheen - ymmärrän, että juttuni onnellisuudesta oli vajavainen. en edes kutsu sitä runoksi, en ole runoilija. Ehkä minuun on tarttunut amerikkalaista huulenheittoa liikaa. Täällä hyvin iisisti sanotaan että mitähän pillereitä toi on syönyt, kun joku on erilainen, vaikkapa nyt sitten onnellinen. . . . Jossain sopukassani olen romantikko, jossain kohtaa pitää aina vitsailla.
Roolisi runojen kommentoijana on fantastinen. En käsitä, miten ehdit ja jaksat kaiken tämän. En osaa pyytää anteeksi. Toivon, ettei mitään tosi mokaa. Pidämmehän molemmat Valtosesta, ja Hiljastakin.

Huomenta Sikuri! En minä kyllä ymmärrä mitä sinun pitäisi pyytää anteeksi. Tuo onnellisuus-haaste teksti oli Luken löytämä, en ole lukenut kyseistä novellia (pitäisi kyllä). Minä pidin siitä erittäin paljon, minusta se sopi hastetekstiksi aivan nakutetusti. Siinä puhuttiin onnellisuudesta suurin sanoin ja samalla siinä oli jotain pakonomaista ja onnetonta, häivä siitä, että onni ei ehkä olekaan läsnä vakuutteluista huolimatta. Huomasin, että monet kirjoittajat olivat saaneet saman käsityksen. Yksi kiinnostavimmista asioista Runotorstaissa on se, miten eri tavoilla osallistujat käsittelevät annettua haasttta, miten eri suuntiin heidän runopolkunsa johtaa. Näiden polkujen kiertely on todella antoisaa!

Onnellisuus-runot, samoin kuin aiemmatkin haasterunot, olivat minusta todella kiinnostavia ja hyviä. Minua ällistyttää aina se kuinka paljon todella hyviä kirjoittajia Runotorstaihin osallistuu. Nautin osallistujarunojen lukemisesta ja kommentoinnista, mutta aina ei ole aikaa lukea runoja heti saati edes kommentoida.

Olen iloinen, jos pidät kommenteistani, joskus pohdin kierränkö liikaa jättämässä kommentteja. En ole runoilija - kuten aakkosrunoni hyvin osoittaa :) - enkä oikea runokriitikko, mutta Runotorstaissa haluan kertoa mitä runoista ajattelen ja mitä tunteita ne minussa herättävät. En halua olla lausuntoautomaatti enkä katso minulla olevan kommentointivelvollisuutta. kommentoin, koska pidän runoudesta.

Tästä pulppuaa inspiraatio ; miten olisi gallupruno ?!?!

=)

Gallupruno kuulostaa hyvältä idealta! Katso itsesi inspiroituneeksi!