Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
29.08.2009 - 13:03


Tää kirjottais tarinaa jossa on äiti joka vaan lukee runoja ja sitte siinä olis sellanen joka on hakenu kaupasta siskonmakkaroita ja sillä olis nälkä ja se haluis et se äiti keittäs soppaa ja antas suklaata jälkiruuaksi eikä se haluis kuulla ku se äiti lukee ääneen jotain missä on pitkii rivei ja kummii sanoi joita se ei tajuu. Se haluis äkkii sitä soppaa, mut se äiti vaan rutistaa sitä ja sanoo että sinähän se parhain runo olet ja voi kun olit pieni ja söpö ja söpö olet vieläkin. Mut sit se äiti laittas sen kirjan pois ja menis kuorimaan perunoita ja kantais lautaset pöytään ja liinan kukissa paistas aurinko ja ikkunassa kans.
 


© mariar 

Runotorstain haasteena on oheinen Marian valokuva.

 

Ilona kirjoitti 29.08.2009 - 18:51
Kertoipa lapsikertoja vähän surullisen, mutta hauskan tarinan. Uskottava tarina lasten arjesta.
Tuima kirjoitti 30.08.2009 - 13:55
Hyvä että oli hauskuutta mukana, en tarkoittanut sitä surulliseksi :)
Oopee kirjoitti 30.08.2009 - 14:40
Ei tämä minunkaan mielestäni kauhen surullinen ollut. Olen itse lähtöisin työläisperheestä, jossa lukeminen oli luonnollinen osa elämää ja nyt huomaan, että se, minkä minä olen omaksununut omilta vanhemmiltani on siirtymässä hyvää vauhtia lapsilleni. Vanhemmat kuitenkin toimivat pitkässä juoksussa esimerkkeinä ja uskon, että lukeminen on ihan oikeasti kehittävää. Ala-asteen opettajani ei tosin lukemista kovin korkealle arvostanut, hän painotti käytännöllisempien asioiden tärkeyttä, mutta minä en häntä silloin uskonut ja hyvä niin.
Tuima kirjoitti 30.08.2009 - 16:57
Lukemisen mallia voi antaa, mutta silti luulen, että lukemisen halu ja tarve on sisäsyntyistä. Omiuista, että opettaja ei suosinut lukemista!
Crane kirjoitti 30.08.2009 - 18:01
Taisin itsekin aikanani "syyllistyä" ahmimaan kirjoja niin, että sopan keitto viivästyi... Kirjoista sai hyvää mieltä, jaksoi arjessa...
Mukavasti toteutettu!
Tuima kirjoitti 30.08.2009 - 19:30
Kiitos, Crane :)
Piatta kirjoitti 30.08.2009 - 20:40
Tää on vaan niin ihana. Tosi tosi ihana. Niin positiivinen ja kuitenkin sisällöltään rikas
Tuima kirjoitti 30.08.2009 - 20:55
Piatta, :).
John kirjoitti 31.08.2009 - 10:49
Hih, lapskin sen tietää mikä tärkeysjärjestys olla pitää. Vatsa täynnä jaksaa sitten taas kuunnellakkin niitä jonnenjoutavia runoja :)
Uuna kirjoitti 31.08.2009 - 15:51
Meillä on toisinpäin minun äitini kanssa: minä vaan lukisin runoja, mutta hän ei arvosta niitä lainkaan. Vain ruoka ja arki on tärkeää. Mitä hyötyä sinulle on runoista, hän kysyy, tai maalaamisesta, kysyy vieläkin, mutta minä olen itsepäinen lapsi, mumminakin.
Mielenkiintoinen ja hieno!
Tuima kirjoitti 31.08.2009 - 19:00
Jep, ne vasta tietääkin :)

Uuna, runot ovat tärkeitä ja maalaukset, mutta eihän niitä kukaan jaksa ilman ruokaa tehdä ja arkea vasten runot ja maalaukset vasta hienoilta näyttävätkin!
mariar kirjoitti 01.09.2009 - 13:27
Veikeä ja proosallinen. :)
mudzahir kirjoitti 01.09.2009 - 21:33
Minun mielestäni tämä ei ollut ollenkaan proosallinen vaan itse asiassa aika runollinen.

Ja tarinahan on tosi fiktiivinen : siinä ei väitetä, että jotain tapahtui, eikä edes että joku KIRJOTTAA jotain tapahtuneen, vaan kuvitellaan tilanne, että joku KIRJOTTAIS tämän tapahtuneen.
erikeeper kirjoitti 01.09.2009 - 21:56
Pidin paljon. Erittäin piristävä tyyli! Ja hauskahan tuo oli! Tää haluis tätä lisää :-)
Tuima kirjoitti 01.09.2009 - 23:04
Kiitos kommenteista! Toivottavasti runollisuus ja arjeen proosallisuus hipaisevat toisiaan.

Erokeeper, tää olis joskus ennenki kokeillu tällast.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter