Muistin ja muistamisen teemat kirjallisuudessa ovat kiehtovia. Sitähän itse muistaminen ja muistikin ovat. Juha Siron Marilynin hiuspinni (Like 2009) on romaani muistamisesta ja muistin haperoitumisesta sekä identiteetistä ja sen häilyvyydestä, kiinnostava teema sekin.

Romaanin päähenkilö on työelämästä irtautunut entinen yrittäjä, Mies, joka alkaa kokea muistikatkoja ennalta arvaamattomissa tilanteissa. Yksi ensimmäisistä tapahtuu Budapestin terrorismin vastaisessa museossa, jossa vuoden 1956 kansannoususta kertovassa näyttelyssä oleva mustaan harsoon kiedottu auto sysää miehen muistin rotkon yli. Myöhemmin romaanissa auton merkitys paljastuu ainakin yhdellä tavalla.

Pelottavien muistikatkojen lisäksi Mies huomaa, ettei muista enää kaikkea menneisyydestään, muistinpalasia on kadonnut. Mies alkaa käyttäytyä toisin kuin ennen, hänestä tulee äreämpi ja kärkkäämpi esittämään piikikkäitä mielipiteitä. Mies suhtautuu kirjallisuuteen kielteisesti, hänestä kuka tahansa järkevä ihminen voi kirjoittaa tarinaltaan koossapysyvän teoksen. Tästä lausahduksesta alkaa eräänlainen kiirastuli: Mies alkaa laatia ennen hänen syntymäänsä kuolleen isoisän elämäkertaa. Muistiinpanojen pohjalta ei kuitenkaan tunnu syntyvän mitään järjellistä, kirjoittaminen ei suju. Tältä osin romaani pohtii identiteetin ja muistin lisäksi kirjoittamisen vaikeutta ja tarinan rakentumista.
 

Tarinan rakentaminen onkin yksi romaanin teemoista ja tiukasti kytkoksissä identiteetin ongelmiin. Identiteettiä lähestytään Marilyn Monroen kautta, eli kuinka todellinen tai keinotekoinen on Marilynin identiteetti, hänen viihdetaivaan ikonisuutensa. Se, miten Marilyn ja hänen romaanin nimeenkin päätynyt hiuspinninsä liittyvät muistiin ja identiteettiin, ovat teoksessa erityisen kiinnostavia ja onnistuneita osioita. En kuitenkaan aio kirjoittaa siitä spoileria. Se on niin hyvin oivallettu juttu, että sen voi jokainen halutessaan lukea kirjasta itse.

Pidin kovasti myös Miehen ja Vaimon suhteen kuvauksesta. Siinä on arkista yhdessäoloa ja yhteenhitsaantumista. Vaimolla tuntuu riittävän hellyyttä ja ymmärrystä yhä oudommin käyttäytyvää puolisoaan kohtaan. Vaimon tunteita ja ajatuksia ei kuvata suoraan, kaikki suodattuu Miehen ajatusten ja näkemysten läpi. Siksi on vaikea sanoa aavistaako Vaimo mitään muistikatkoksista. Omalla tavallaan hän yrittää auttaa miestään isoisän muistelmien kirjoittamisessa, pääasiassa kai yrittäen sanoa, ettei kirjoittaminen ole tarpeellista, jos siihen ei tunne aitoa vetoa.

Siron aiempaan tuotantoon verrattuna Marilynin hiuspinni kulkee osin uusia polkuja. Miehen elämän muutospisteet ja matkat eri puolille maailmaa ovat yhä keskeisiä aiheita, samoin tietynlaiset yksinäisyyden ja erillisyyden kokemukset  sekä päähenkilön kirjoittamiseen liittyvät ongelmat (tässä tietysti kovin erilaisia kuin Saat toivoa kolmesti -romaanin toimittajalla). Nyt päähenkilö on vanhempi mies, lastenhankkimiseen ja aviokriiseihin liittyvät teemat eivät enää ole mukana eikä uusimman romaanin Mies kärvistele tunteissaan kahden naisen välissä. Marilynin hiuspinni on ehkä hieman keskittyneempi, tarkemmin rajattu - myös henkilömäärältään -, mikä sopii sen teemoihin.

Kolme runokokoelmaa julkaisseen Siron runokieli näkyy romaanin sivuilla. Marilynin hiuspinni ei ole lyyristä proosaa, mutta siellä täällä esiinputkahtavat lyyriset lauseet ja virkkeet muistuttavat mieleen kirjailijan runoilijataustan. Yhteyksiä on myös viime vuonna ilmestyneeseen polyfonisia runoja sisältäneeseen kokoelmaan Satakieli! (Like 2008), jossa sanomalehti- ja artikkelitekstit olivat pujahtaneet osaksi Siron runoja. Nyt mukana on myös satuja, romaaneja, elokuvia. Niiden kuvailut punoutuvat osaksi romaania ja Miehen yritystä ymmärtää omaa tilaansa ja identiteettiä ylipäänsä. Ne ovat osa Tarinaa: "Jokainen ihminen rakentaa  ja muokkaa omasta elämästään tarinan." (S. 174.)