Nyt olen raahustanut Bloomin seurassa jo sivulle 550, josta alkaa uusi luku ja ilmeisesti dublinilaisodysseuksen nokka alkaa vihdoinkin kääntyä kotia kohti. Juuri lukemani jakso (ss. 419-549) on näytelmämuotoon kirjoitettu sekalainen ja hyppelehtivä, puhujasta ja ajatuksesta toiseen näennäisen sattumanvaraisesti liukuva monologien ja dialogien kokonaisuus. Jakso herätti välillä skeptisen mietteen: onkohan Joyce kirjoittanut tämän ihan tosissaan, jospa hän testasi mikä menee läpi. Ajatus ei tuntunut ihan oikealta, joten päätin vihdoinkin etsiä Hannu Riikosen James Joycen Odysseus. Kielen ja kerronnan sokkelo -opuksesta (Gaudeamus 1985) taustoitusta juuri lukemalleni.

Miksiköhän tein sen vasta nyt? Riikonen kirjoittaa selkeästi ja avaa yleisellä tasolla romaanin viittauksia ja rakennetta. Nyt lukemani oli Kirke-jakso, joka tapahtuu Bella Cohenin ilotalossa. Bella on Homeroksen Kirke, joka muutti Odysseuksen miehet sioiksi. Riikonen kirjoittaa: "Taiteena esiintyy magia, symbolina huora ja kirjallisena tekniikkana 'hallusinaatio'. Koska tapahtumat on lähinnä esitetty eri henkilöiden hallusinaatioina ja mielleyhtyminä ja koska myös allegorisia henkilöhahmoja esiintyy, on lopultakin varsin vaikea hahmottaa, mitä jakson kuluessa oikeastaan 'tapahtuu'." (S. 106.)

Minulle jaksosta tuli mieleen kiirastulimaisen humalatilan kuvaus, jossa painajaiset, pelot ja fantasiat sekoittuvat hurjaan ja jäsentymättömään tanssiin. Riikosen kommentit ja tekstiselitykset avasivat järjettömiltä vaikuttavia kohtia, esimerkiksi Erinin tyttärien lausumassa rukouksessa Kirke-jakson sisältämä edeltävien tapahtumien yhteenveto ja kertaus näkyy Riikosen mukaan selvästi (s. 110-111). Sain tietää myös, että joidenkin tutkijoiden mukaan Bloomin taskussa kulkeva sitruunainen vaeltava saippua eli Wandering Soap (WS) viittaa William Shakespeareen.

Kunhan saan Odysseuksen luettua, voinkin tarkistaa Riikosen tutkimuksesta mitä oikein tuli luettua ja onko siellä muitakin vaeltavan saippuan veroisia juttuja. Vielä 172 sivua jäljellä.