|
|||
 |
|
||
|
07.08.2006 - 11:25
Minulla on ongelma, ei suuri, mutta siihen kietoutuu eettisiä kysymyksiä. Etsin unelmakäsilaukkua. Sellaista muumimamma-tyyppistä, johon tavarat mahtuvat loogisessa järjestyksessä, on kevyt, kaunis katsella, helppo kantaa, tilava, ei liian suuri eikä pieni pieni, sen pitää mennä kiinni niin, etteivät tavarat tipahtele pois, sopia tyyliini ja kaikkiin vaatteisiini. Ei tuollaista käsilaukkua ole olemassakaan, mutta seuraan silmä tarkkana laukkumainoksia.
Olen ihastunut 50-luvun elokuvissa käytettäviin naisellisiin mustiin käsilaukkuihin, sellaisiin pieniin, josta sankaritar kaivaa esiin huulipunan ja peilin ja josta näiden tavaroiden lisäksi pilkistää vain valkoisen pitsinenäliinan kulma. Laukuista kuuluu suljettaessa napakka napsaus eivätkä ne koskaan pullota liiasta tavarasta. Ei siis ollenkaan minun tyyliseni. Eettinen ongelma tulee vastaan materiaalivalinnassa. Haaveilen nahkalaukusta, mutta onko se oikein? Käytän nahkakenkiä ja syön eläinkunnan tuotteita, mutta nahkaisen käsilaukun kohdalla minua alkaa mietityttää. Enhän käytä turkkejakaan. Omistan kyllä pienen nahkaisen käsilaukun, mutta käyttölaukkuni ovat kankaisia. Kankaiset ovat ongelmallisia sadesäällä, rankkasateessa sisältökin saattaa kastua. Entä tekonahka? En pidä materiaalista, minua arveluttaa sen luontoystävällisyys. Nahkalaukku puolestaan on luonnontuote, mutta kuinka paljon sen valmistus kuormittaa luontoa (toisaalta en mieti samaa nahkakenkiä ostaessani)? Lisäksi hyvin hoidettuna nahkalaukun käyttöikä on pitkä. Ongelmaa pähkäillessäni ja unelmalaukkua metsästäessäni olen ostanut tänä kesänä kaksi uutta laukkua. Kankaisia molemmat.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Kuvia
 Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro 
|
||
Viehättäviä todellakin nuo naps-laukut, joita leffoissa näkee, mutta tungepa sinne tupakat ja kamera ja erilaisia kortteja pullisteleva lompakko, puhumattakaan kaikesta muusta sälästä, jota laukussa ehdottomasti pitää olla.
Itse suosin reppuja eli en käytä mitään muuta. Nahkaisia, kankaisia. Pääasia, että meno on helppoa, eikä tarvitse kantaa mitään.
Napsahtavista käsilaukuista voi tosiaankin vain haaveilla, kun oikeassa elämässä tarvitsee matkalaukkua hieman pienempää säilytystilaa.
Suosin itse mustaa värinä ja plussaa tulee sirosta muotoilusta (pitää silti olla tilava) ja olkahihnan lisänä arvostan laukun päällä olevaa otinta: Siitä on helppo nostaa/siirtää laukkua.
synteettiset materiaalit ovat muuten järkeviä etenkin sottapytyille: niistä kun voi pyyhkiä kostealla liinalla lian pois, jos onnistuu kaatamaan jotain roskaa laukulle.
Minusta paljon suurempi eettinen ongelma on globaalien elintarvikeketjujen tuotteiden suosinta tai brändeihin tuijottelu.
Tämä on minun mielipiteeni, saa olla vapaasti eri mieltäkin.
Laukku on hankala juttu, sievään ja siroon kassiin pitää mahtua noin puolikas matkalaukullinen (aivan, Louhi :)) ja jotenkin tavaroiden pitäisi kassissa muuttua vielä kevyiksi.
Ehkä epäröinnissäni nahkalaukkujen äärellä on se, että mietin ovatko turhia ylellisyystuotteita (eivät, mutta tarpeellinenkin voisi olla kaunista).
Elegia, töhryt laukun vuorissa ovat aina hankalia, olen putsannut eräitäkin liitsaantuneita eväsbanaaneja niin vuorista kuin lompakosta ym. Käsilaukkufriikkiyden ymmärrän hyvin, vaikkei minulla kasseja joka lähtöön olekaan eikä esittelykelpoista kokoelmaan. Tänään juuri tiirailin kiinnostuneena kuvia tältä nettisivulta: http://www.poshgirlvintage.com/handbags/handbags2.html
Brändejä ja globaaleja ketjuja ei tarvitse suosia, kannatan lähiruokaa ja suurin osa koruistani sekä mainitut kaksi uutta laukkuani ovat kotimaisten pienyrittäjien tuotteita. Laukkujen valmistajaa olisin mainostanut, mutta hänellä ei ollut nettisivuja.
Näin on : D
Samanlaisia haaveita minullakin: D
Olipa ihanan näköisiä laukkuja. Mutta ei niihin mahtuisi se tavarapaljous, jota yleensä raahaan mukanani.
Sen jälkeen, kun ostin ensimmäisen nahkalaukkuni, en ole enää ostanut muista materiaalista tehtyjä - oikeastaan en ole juuri ostanut mitään laukkuja, sillä muutamat nahkaiset ostokseni ovat palvelleet huomattavasti pitempään käyttökelpoisina kuin kankaiset laukut niitä ennen.
Ja mitä tulee ylellisyystuotteiden turhuuteen, minusta tuota sanaparia käytetään turhan usein jonkinlaisena syyllistävänä mantrana. Itse en ainakaan keksi, mikä ns. ylellisyystuotteissa on niin turhaa, jos niiden omistaja itse nauttii niistä.
Liitsaantuneista eväsbanaaneista pääsee muuten eroon banaboksin avulla: http://www.banabox.de/. (Ostin omani eräästä amsterdamilaisesta sisustuskaupasta, en tiedä miten tuolta sivustolta tilaus toimii.)
Anu, tiedän ajatukseni olevan hoopo, mutta se käy mielessä joskus. Nahkalaukun kestävyys on minusta erinomainen asia, kestävyys myös lisää harkintaa, miettii haluaako käyttää pitkään juuri tätä laukkua.
Bananaboksi olisi hyvä, tosin olen luopunut banaanien kanniskelusta vanhojen kokemusten vuoksi. Laukkuun sujautettava eväsboksi on etsinnässä myös. Toiseen uusista laukuistani sen pienestä koosta huolimatta mahtuu puolen litran juomapullo ja vielä vetoketju kiinni. Kyllä ilahdutti näin helteellä.
Ja kyllähän sinä tiedät tarinat naisten käsilaukuista. tosia juttuja joka ainoa. Jos naisella on pieniä lapsia, hän kantaa mukanaan varavaippaa, ruokapurkkia, tuttipulloa, nenäliinoja, mahdollisesti jopa varapotkupukua omien tavaroidensa lisäksi. Pikkuruiseen laukkuun ei mahdu mitään. Muumimamman laukku on täydellinen kuva naisen käsilaukusta.
Siren, tulee niin paljon nahkalaukun puolestapuhujia, että uskottava on. Olen pohtinut nahkalaukun ekologisuutta ja pitänyt sitä sellaisena, tekonahka ja vastaavat herättävät epäilyn erittäin hitaasta maatumattomuudesta ja niiden valmistustavat epäilyttävät. Nahkan kohdalla mietin eläimiä.