|
|||
 |
|
||
|
24.04.2009 - 22:55
Mikä ihme saa jotkut ihmiset kailottamaan kännykkään julkisessa liikennevälineessä kaikki mielen päällä olevat asiansa? Onhan se aikamoinen taito saada heti aamusta lukemattomat ympärillä istuvat tuntemattomat ihmiset tuntemaan synkkää myötähäpeää ja ravistelevaa noloutta kuullessaan, miten puhujan siippa on sitä ja tätä ja miten sillekin on selvästi ruoka maistunut ja kaikkea muuta mahdollista, mitä kukaan ympärillä olija ei puhujan elämästä haluaisi tietää.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Kuvia
 Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro 
|
||
Minä luulen, että nuo kailottajat kuvittelevat elävänsä kuplassa. Ovat kahden kesken puhelimen ja sieltä kuuluvan äänen kanssa.
Vähän sama juttu kuin autoilijat, jotka omassa autossaan istuessan olettavat jotenkin olevansa täysin suojassa ja näkymättömiä. Joskus katselen bussin ikkunasta, liikennevaloissa, noita ajajia, hmmm, ihmiset tekevät kaikenlaista autoissaan.
Kun minä en näe, en kuule, en huomaa, ei minuakaan nähdä, kuulla, huomata. Sillä tavalla se ajattelu menee.
Joskus tekisi todellakin mieli kommentoida, heittää omat mielipiteet keskusteluun, mutta ei sitä jaksa. Katsoo mielummin niitä autoilijoita, jotka kaivavat autuaallisina neniään omissa autoissaan.
Anonyymi, ei se olis mitään huomannu, olis pitänyt tunkea muiden matkustajien yli ja melkein sen syliin :) Vaikea keskittyä omaan siippaansa, kun sen kailotuksen yli pitäis jo melkein itse huutaa, että sais oman äänensä kuuluville.
Panee myös miettimään, miten ihmiset ovat voineet tulla toimeen ilman kännykkää - ihan vain itsensä kanssa.
Tämän kirjoituksen voimin jaksan tämän päivän kaiken maailman kailottajia. Kiitos!
Noita "minä ja maailma kaksistaan" -tyyppejä tapaa julkisessa liikenteessä muutenkin kuin känny korvalla. Muun muassa tyypit jotka ovat ostaneet lipun myös repulleen tai kauppakassilleen - ällistyttävää miten monessa iltapäiväbussissa kolmasosan istumapaikoista täyttää kuollut paino, niinsanotusti.
Pyöräilijät osaisivat varmaan kertoa jalankulkijoista jotka haluavat ehdottomasti kävellä molemmilla kaistoilla. No. On niitä pyöräilijäremmejäkin joiden on IHAN PAKKO ajaa rinnakkain. Jalankulkija on kiusallinen riesa joka kuuluisi pientareelle.
und so weiter
Toinen rasite ovat viereen änkeävät, joiden tuoksukimara on ylikiinnostava.
Kolmas rasite ovat he, jotka alkavat pälättää minulle, joka autossa tykkään kelata omia ajatuksia ja hetkeksi rauhoittua.
Neljänneksi, ehkä ei kannata mennä sanomaan noille pälättäjille mitään, sillä joku heistä voi olla todella vaarallinen. Viimeinen bussikertani oli, kun joku jättimäinen kaappityppi sai puhelimessa raivarin, kun joku toinen oli kuulemma vienyt hänen viinat ja hän uhkasi ottaa puukon esille ja tappaa kaikki...Jähmetyin niille sijoilleni ja näin miten kuski meni valkoiseksi. Pieni, hintelä kuski. Minä lähetin jo parhaalle ystävälle viimeisen viestin, koska hän odotti minua kaupungissa...
Juu, linja-autossa on tunnelmaa!
kysyy Leena Lumi
terveisin ja sorry
Leena Lumi
Vau, hienon nimenpä antoivat lapselleen, olisinkohan päässyt kummiksi :)
Muuten minä kyllä tykkään matkustaa linja-autossa. Nuo kailottajatkin olen ajatellut ottaa materiaalilähteenä ja itse asiassa aika moneen juttuuni olen saanut inspiksen ihan bussista. Olen siis se, joka kuuntelee korvat höröllä.
Mutta eihän sitä aina jaksa olla vastaanottavalla tuulella.
Mutta kun puhun kaakottajista, puhun heistä, joiden ääni tosiaan kaikuu koko bussiin tai junavaunuun ja joiden kalkattamiselta ei voi sulkea korviaanja jotka estävät kaiken keskittymisen esimerkiksi omaan lehteen tai kirjaan. Ja yleensä he eivät puhu kiinnostavia ja käyttävät ihmisistä näiden oikeita nimiä.
Reine, tyämatkapyöräilijänä miulla olisi paljonkin sanottavaa muista pyöräilijoista, kävelijöistä ja koiranulkoiluttajista, mutta en lankea siihen harhaluuloon, että olisin se, joka osaa kulkea pyöräteillä hyvin ja kaikki huomioiden.
Ymmärrän kyllä tuon omaan autoon siirtymisen, vaikka onhan linja-autoissa kieltämättä hauskaakin tunnelmaa ja näitä kaakottajia onneksi kohtaa harvoin.
Susu, kuten aiemmin mainitsin, jos toisen puhe peittää kaiken muun alleen, niin se ei innosta. En osaa vääntää noita kaakotuskeskusteluja fiktioksi, koska ne itsessään jo sellaisilta kuulostavat - siksi niille voi naureskella myöhemmin.
Muualla maailmassahan tuota ei edes huomaa kun muutenkin ympäristöhäly on suurempi ja jokainen puhuu tahollaan.
Iloinen puheensorina ympärillä ei mitään haittaa, koska silloinhan kenenkään intiimit jutut eivät kantaudu muiden korviin. Mutta minusta on tosi tympeää kuunnella miten joku panettelee siippaansa tai ystäväänsä jollekin kolmannelle.
Sellainen huuto (yleensä ei tapahdu puhelimessa, vaan jonkin ihmisryhmän keskuudessa) minua tosin häiritsee etenkin suljetuissa tiloissa kuten junissa ja busseissa. Mutta niin, siellä missä on ihmisiä, on aika melusaastetta. Sille ei voi mitään. :)