Päivän kuulumisia, äitiyden pohdintaa, menneisyyden möyhimistä. Sinisiä piirtoja violetilla paperilla. Äidinmaitoa, kahvitahra, yliviivattu sana. Monta sivua tasaisen hyppelevää käsialaa vanhassa paperipinossa - lähettämätön kirje vuosien takaisella päiväyksellä. Luin, nyökin, revin. Kaduin. Pikkulapsiajan hulinan keskellä raapustetut rivit eivät tavoittaneet tervehdyksen henkilöä, ehkä ei löytynyt kuorta tai kirjekyyhkyä. Sanat vanhentuneet kaikessa ainaisessa ajankohtaisuudessaan. Pohdintojen muuttumattomuus revittyjen sivujen välissä.