Yhä istun ikkunan äärellä. Sama lasi, sama valkoinen ruudutus jonka keskellä aukko kahden pihlajan välissä. Yhä istun ja odotan. Lumi nielaisi askeleet, lasi torjui kaukaisen jyminän. Kukintojen hauras pitsi, maahan kurottuvat verenpunaiset marjat, kuollut lintu ikkunan alla. Pihlajien paljaat oksat kehystivät hetkeksi kääntyneen kuvasi. Se on ainoa mitä minulla on eikä mikään ole enää keveää.

                        ********************************************

Runotorstain haastetekstinä on Juhani Ahvenjärven teksti teoksesta Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44):
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva
elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti,
mutta me olemme riisuneet muistomme
välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"