Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Odotusta

16.03.2009 - 11:50

Yhä istun ikkunan äärellä. Sama lasi, sama valkoinen ruudutus jonka keskellä aukko kahden pihlajan välissä. Yhä istun ja odotan. Lumi nielaisi askeleet, lasi torjui kaukaisen jyminän. Kukintojen hauras pitsi, maahan kurottuvat verenpunaiset marjat, kuollut lintu ikkunan alla. Pihlajien paljaat oksat kehystivät hetkeksi kääntyneen kuvasi. Se on ainoa mitä minulla on eikä mikään ole enää keveää.

********************************************

Runotorstain haastetekstinä on Juhani Ahvenjärven teksti teoksesta Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44):
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva
elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti,
mutta me olemme riisuneet muistomme
välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Kategoriat: Katkelmia , Torstaiblogit 11 kommenttia Kommentoi

Jerry kirjoitti 16.03.2009 - 14:12

Vähällä, niinkuin ei millään, tavoitat pitkään odottavan tilan. Kaunista.

Tuima kirjoitti 16.03.2009 - 14:17

Kiitos, Jerry :)

Hirlii kirjoitti 16.03.2009 - 18:54

Arjen keskeltä kiikaroit suuriin ulottuvuuksiin, tykkäsin tästä.

sirokko kirjoitti 16.03.2009 - 23:53

Tämä raskas odotus ei taida päättyä koskaan...minulle nousee kuva talvisodan leskestä, joka ei vielä jaksa uskoa menetystään, 'lasi torjui kaukaisen jyminän, verenpunaiset marjat, kuollut lintu'. Tekstisi on yhtä vähäeleistä kuin odotuskin, hauras ja kaunis.

Tuima kirjoitti 17.03.2009 - 01:08

Hirlii, kiitos!

Sirokko, menit suoraan kuvaston keskelle. Juuri talvisodan leskeä ajattelin tätä kirjoittaessani, vaikka tietenkin toivon sen antavan mahdollisuuksia muihinkin tulkintoihin.

Heli kirjoitti 17.03.2009 - 16:22

Voi että, oli hyvä runo. Koskettava ja täynnä odotusta.

Tuima kirjoitti 17.03.2009 - 21:29

Kiitos, Heli :)

jl kirjoitti 18.03.2009 - 20:53

Huuh. Tämä on nii-iiin kaunis. En tiennytkään, että pidän proosarunosta näin paljon.

Tuima kirjoitti 18.03.2009 - 20:56

Oi, kiitos jl :) Minä taas pidän proosarunoista erittäin paljon.

pitkospuu kirjoitti 22.04.2009 - 09:20

Raskas kipeää tekevä odotus, pysähtyneisyyden tuntu, jäi tästä runosta. Jäi hetkeksi sisimpään asti.

Tuima kirjoitti 22.04.2009 - 11:38

Kiitos kommentista, Pitkospuu.