Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Laudoista ja sanoista

11.03.2009 - 08:06

Sanat ovat lautoja, joilla tekstiä rakennetaan. Omat sanani ovat yhtä rapistuneita kuin kuvan laudat. Käsittelen juuri nyt suuria sanavirtoja, suodatan ja määrittelen, luon uusia lauseita, jotka ovat ja eivät ole minun lauseitani. Käsittelen tekstimassoja, joiden rinnalla omimmille sanoille ei ole aikaa eikä tilaa.

Kategoriat: Hierteitä , Arki 11 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 11.03.2009 - 09:38

Toivottavasti tekstimassat vähenevät ja omat sanat saavat tilaa.
Itsellä omat sanat aiheuttavat sellaista massaa, ettei pysty edes kirjoittamaan, liikaa sanoja.

Tuima kirjoitti 11.03.2009 - 14:45

Tekstimassojen väheneminen ei tapahdu ihan pian, pitää yrittää erottaa tilaa toisenlaisillekin sanoille.Odotan pyöräkautta, silloin voi ajatus lennellä polkiminen tahdissa.

Liiat sanat eivät edistä kirjoittamista - ne möykkyyntyvät eikä niitä pääse kunnolla vetämään edes siivilän läpi. Yritä sulattaa massaa, jospa jokin pieni ja laajeneva puro lähtisi liikkeelle!

Pääsky kirjoitti 11.03.2009 - 15:41

Tuo "möykkyyntyminen" on kyllä aika osuva sana... Pitäisi kirjoittaa koulun lehteen artikkelia, mutta täällä vain surffailen. Ne sanat pyörivät kyllä päässä, mutta kun eivät löydä reittiä ulos. Että pikkasen ääärsyttäväää!!!

Kari kirjoitti 11.03.2009 - 16:56

Minäkin suollan tekstiä joka päivä aika paljon. Omat sanat ovat jo aikoja sitten hautuneet jonnekin pirun syvälle. Hyvä etten tätäkin kommenttia aloittanut: "Uudistan x:n puolesta asiassa aiemmin lausutun ja esitän kunnioittaen seuraavaa."

Tuima kirjoitti 11.03.2009 - 17:07

Pääsky, toivottavasti sanat löytyvät! Yritä vetää ensin yhdestä suunnasta, ehkä sen mukana irtoaa muitakin sanoja. Jos se ei onnistu, kokeile toista kulmaa :)

Karil, huh, onneksi minun sanamassani ovat kiinnostavampia (anteeksi). Omat sanat kyllä vaatisivat tilaa ympärilleen, jonkinlaista rauhaa ja tekstittömyyttäkin.

Hannah kirjoitti 11.03.2009 - 17:12

Tekstimassat ovat todellakin puuduttavia. Siksi onkin hämmästyttävää, että niille on rakentuu kokonaisia omalakisia ympäristöjä. Ja usein vielä niin, että se pienikin asia on kirjoitettava 5-10 sivun mittaiseksi, jotta vastaanottaja joutuisi kahlaamaan jutun kursiivisesti läpi, löytääkseen kätketyn avainkohdan. Merkillistä. Tehotontakin.

Tuima kirjoitti 11.03.2009 - 17:37

Tehotonta ja aikaavievää. Mutta onneksi on inspiroivampiakin tekstimassoja, mutta yhtä lailla niidenkin alle omat sanat jäävät. Onneksi ne sieltä taas löytyvät - toivottavasti - jossain vaiheessa.

Hirlii kirjoitti 11.03.2009 - 20:45

Paljosta on hyvä karsia, vähästä ei jää jäljelle mitään. Kyllä ne sieltä taas löytyvät, omat sanat.

Tuima kirjoitti 11.03.2009 - 21:01

Joo, eiköhän, kunhan saa tätä muiden sanojen tekstimäärää perattua :)

lepis kirjoitti 12.03.2009 - 10:01

Massojen muokkaaminen on jatkuvassa mittakaavassa varsin puuduttavaa. Etenkin, jos yrittää saada niistä jotain ymmärrettävää aikaiseksi ymmärtämättä itsekkään. Toisinpäin mentäessä hommaan tulee jo riemua, oivalluksien iloa. Laudat eivät lahoa, ne patinoituvat :)

Tuima kirjoitti 12.03.2009 - 10:10

Patinoituneita sanoja - siinäpä vasta olisikin jotain.