|
|
|||
|
22.02.2009 - 00:37
Saan tästä laulusta näppyjä, kaikki perheessäni tietävät sen. Tenavat osasivat heti nimetä sen inhokkilaulukseni. Harmikseni osaan laulaa pätkiä sieltä täältä, sävel ja sanat tarttuvat päähän kuin purkka tukkaan. Tämä puolen iskelmä-Suomen voimalaulu on todellinen klassikkobiisi ja laulajan hienon äänen ja hyvän tulkinnan vuoksi sellaisena ihan ansiosta pysyykin. Kappale ei mitenkään oleellisesti poikkea perusiskelmästä enkä osaa sanoa mikä mättää. Jotain on jäänyt minulta ymmärtämättä. Ja nyt minua hieman hirvittää - jospa alan pitääkin tästä.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Joo, aika hyvä inhokkiklassikko.
Mikäkö mättää? Sovitukset on huonoja - eihän tuo oikeasti ole iselmä. Kuuntele kappale country-biisinä, niin johan toimii.
Elvis, mikä countryversio? Kuulostaa, öh, mahdolliselta tyrkyltä inhokkilistalle, vaikka countrya kuuntelenkin välillä.
Elegia, minustakin Paulalla on hieno ääni, yksi parhaista suomalaislaulajista. Tosin hönen musiikkinsa ihailija en ole, toivoisin hänen tekevä loirit - levyttävän jotain ihan muuta.
Tietysti, jos inhoat countra, tuo kysymys "mikä mättää"
on ratkaistu.
Täytyy olla melkoisen koskettava esitys, että (kuten tuolla nauhalla) tuhat kollia laulaa mukana "aikuinen nainen mä oon".
Sanan on on kyllä aivan kornit, mutta Paulalle pinnat.
Halo efekti, uskomattomalla pokalla tämän esittäminen Paulalta sujuukin. Minusta kappaleen voisi huoletta kieltää kaikilta alle kuusvitosilta naisilta.
Vaikka tata on tullut laulettua kavereiden kanssa karaokessa, pienessa huppelissa tama jopa silloin hiukan liikuttaa.
***
Muistelen, että silloin kauan sitten joku mies oli saanut hepulin ja puukottanut vaimonaan tämn biisin provosoimana. Tai niin oli siis poliisille asian selittänyt. Iltapäivälehdet tietysti siitä uutisoivat näyttävästi, ja aiheuttivat laulajalle ahdistusta.
Siitä joku sen ajan perhelehti -olisiko ollut Seura - repi kanteen otsikon: "Järkyttynyt Paula Koivunieemi: Veriteko ei ollut minun syytäni"
Pantteri, ei se varmasti monia ärsytäkään eikä onneksi tarvisekaan.
Kuudennen luokan lerikoulussa luokkakaverini innostuivat hoilaamaan tuota kappaletta puolet bussimatkasta, eli n. 7 tuntia. Aargh!!! Voin sanoa, että pinna paloi melko pian... :D Ja kesti aika kauan, ennen kuin sain melodian ulos kaikukopastani.