On vaikea kohdata henkilö, jonka kanssa tiet ovat eronneet. Tavallaan hän kiinnostaakin, mutta silti pelottaa. Etsii tuttua ja on oikeastaan helpottunut, kun tuttua ei enää löydy. Toisesta on tullut jo vieras, hän tuoksuukin vieraalle. On aika unohtaa.

Tällaisia mietteitä tuli hienosta runostasi. "Auringon viistoissa säteissä..." on tärkeä kohta. Siitä tulee heti tunne, että aurinko ei enää ole kohdalla, mutta vielä ei paljastu, onko aurinko tulossa vai menossa. Se oli menossa, mutta ehkä tulee taas kohdalle uuden rakkaan kohdalla.

Riippuu tietenkin henkilöstä, erosta ja ajasta. Minustakin ne auringon viistot säteet ovat tärkeitä.

Tuo runo on kaunis. :D
Olen aina ollut hiukan kateellinen ihmisille, jotka osaavat purkaa tunteensa runon muodossa... x)
Askeleet ovat myös tärkeitä, koska ne liikuttavat. Me kaikki liikumme koko ajan, jos emme ulkoisesti, niin ajatuksissa kumminkin. Menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.
"Mitä on ihmisen elämä, ellei se liity tulevaisuuden tuuliin menneisyyden muistojen kautta."

Totta, ajatuksissamme liikumme taakse ja eteenpäin, usein rinnakkain ja samaan aikaan, lisänä nykyhetki omanlaisensa perspektiivin antajana. Siitähän tämän runon käsittelemässä kohtaamisessakin saattaa usein olla kyse. Ja kiitos kehuista :)