Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Miten olen aikaani viettänyt

29.01.2009 - 18:00

Alkuvuoden vinkkausrumba on kolmea vajaa valmis. Olen koko tammikuun suunnitellut vinkkauslistoja, lukenut uusia lasten- ja nuortenkirjoja, päivittänyt muistiani vanhoista opuksista, miettinyt menisikö juuri tämä niille kolmetoistavuotiaille, innostuisivatko pienet ekäluokkalaiset koirista vai täydellistä hirviöistä, mitä tarjota luettavaksi ysiluokkalaisille. Viikonloppu ja alkuviikko menevät samaa putkea, lukulistalla ovat muun muassa Melissa Marr'n Ilki ihana, Marcus Sedgwickin Miekkani laulaa, Markus Hotakaisen Tildan tähdet, Sarah Prineasin Taikavaras ja Esko-Pekka Tiitisen Villapäät.

Lukemisen ohella mietin, miten houkutella se kaikkein lukuhaluttominkin tarttumaan kirjaan - ja pakkohan niiden on, iso osa kuulijoistani joutuu kohtsillään tekemään kirjaesitelmän. Mutta mistä löytää juuri se opus, joka joko innostaisi tai ei nyt ainakaan täysin vastenmieliseltä kuulostaisi.

Kaiken tämän pähkäilemisen jälkeen on ollut ihanaa huomata, kuinka joku kuulija on tarttunut esille asetettuun vinkkauskirjaan ja alkanut heti lukea muun luokan hälistessä ympärillä, tai ratkaista samaan kirjaan tarranneiden teinipoikien kina kantamalla takahuoneesta romaanin lisäkappaleita. Pieniä onnistumisen tunteita, vaikkei tietäisikään mitä mieltä kirjasta he ovat sen luettuaan. Iloa tuottaa myös hälisemätön kuuntelu. Kirjoista puhuminen on kivaa!

Kategoria: Kirjallisuus 9 kommenttia Kommentoi

tienpäällä kirjoitti 29.01.2009 - 22:06

Ei kai sellaista kirjaa olekaan, joka kolahtaisi kaikkiin? Entä mikä olisi se temppu, jolla saisi lukemisen innon säilymään, kun nykykakarat ovat jo syntymässään tietokoneen näppäimistö kainalossa?

Poika aloitti alta 10-vuotiaana Sinuhe Egyptiläisestä, jatkoi Taruun Sormusten Herrasta, palasi Waltariin Mikael Hakimin verran - kunnes yläasteella teki esitelmän James Bondista.
Sen jälkeen soon lukenutkin sitten vain tuning- ja moottoripyörälehtiä. Siis sanomalehtien, sekä Aku Ankan lisäksi.
Tai no, on siellä muutama käyttöopas ja huoltokataloogi tainnut seassa mennä.
Muuta voi kuin toivoa, että joskus uudelleen löytäisi kirjojen maailman.
Ja ennen kaikkea mahdollisimman moni muukin.

Tuima kirjoitti 29.01.2009 - 22:25

Totta, ei sellaista kirjaa taida ollakaan. Mutta edes oku joskus kolahtaisi johonkin kuulijaan. Sellaista on sattunut, että innokas koululainen on intoutunut johonkin esittelemääni kirjasarjan ekaan osaan ja jatko-osia on sitten jonotettu ja dotettu hartaasti. Se on tuntunut mukavalta, kun edes yksi on löytänyt uuden luettavan.

Aika huimia kirjoja on poikasi lukenut pienenä - ehkä voiden jälkeen tosiaan kaipaa hiukan taukoa :) Ja toisaalta, kun pohja on tuollainen, niin matka takaisin kirjallisuuteen on jo silatumpi.

utukka kirjoitti 30.01.2009 - 07:25

Ihmeellisiä ovat kirjojen tiet! "Tienpäällä" en olisi huolissani ollenkaan:
Uskon, että perheen asenne lukemiseen on tärkeä, kunnes nuori löytää oman ilonsa lukemisesta. Koulu ja kirjasto auttavat.
Olin ottolapsi. Isäni oli köyhän mökin seitsemäs lapsi. Hän oli oppinut rakastamaan lauluja ja runoja.
Aina kun olin sairas, hän osti minulle satukirjan ja luki sitä minulle. Rakkain muistoni hänestä. Hän myös lauloi ja runosi. Ei "vaikuttavasti", mutta vaikutus jäi. Siellä täällä runonen . . .
Olen senverran vanha, ettei minulla todella ole sanomista nykyajan kirjastoon tai lastem lukemismateriaaliin. Mutta kuten sanot : tärkeintä on saada ne lukemaan - muutakin kuin tekstiviestejä.

eevix kirjoitti 30.01.2009 - 14:14

Joo, tutulta mietteesi kuulostavat. Itse vinkkailen kolmosille ja seiskoille, ja näistä kolmoset eivät tosiaankaan ole se onkelmallinen puolisko. Niille kelpaa melkeistä mikä vaan, ja kaikki tuntuvat lukevan. Mutta ne seiskat sitten... ja varsinkin poijjaat. Niitä ei kiinnosta, tai ainakaan sitä ei saa siellä vinkkaustunnilla näyttää. Mutta mutta... lähes joka vinkkitunnin jälkeen näitä "karpaaseja" on sitten tullut kirjastoon pyörimään ja puseron helmasta nykimään, että missä niitä on niitä kirjoja joista just äsken puhuit. ^__^

Omista vinkkauksistani seiskojen pojille kolahtaneita kirjoja ovat olleet Tuija Lehtisen Mopo ja Mari Mörön Vesipajatso. Tästä jälkimmäisestä luen aina pätkän novellista Selän pesu, ja se on taattu huomion herättäjä!

Tuima kirjoitti 30.01.2009 - 16:33

Utukka, kaunis muisto isästäsi - voi hyvin kuvitella kuka on istuttanut sinuun sanarakkauden.

Eevix, kiitos vinkistä! Täytyykin tutustua noihin. Moposta olen kuullut paljon kehuja, mutta Mörön kirja on jäänyt väliin. Yläluokkalaiset on kivoja mutta niin hankalia vinkkauksissa, kun tuntuu ettei mikään ole oikea kirja. Mutta luotan kyllä siihen, että jotain jää jonkun mieleen. Viimeksi seiskoille puhuessani pienessä luokassa oli tosiaan yksi poika, joka tarttui kirjaan ja alkoi tyynesti lukea sitä vinkkauksen jälkeen muiden haahuillessa ympärillä. Tuntui kivalta voida jättää kirja pojalle saman tien.

Ewe kirjoitti 04.02.2009 - 20:49

Moi!
Mari Mörön vesipajatsosta tätyy mainita myös Kokiksen pohjat. Mielestäni se oli hyvä.
Suosittelisin kaikille myös Jukka Parkkisen Onnenpoika ja pelienkeli kirjaa. Se on surullinen tarina pojasta, joka etsii omaa tietään... No ei ihan, mutta hyvä se kuitenkin on. :)
Kirjoja on olemassa miljoonia. Ne ovat pakotie toiseen todellisuuteen, kun oma elämä tökkii. Kirjailijat ovat taiteilijoita, jotka luovat tarinan kehykset, mutta lukija maalaa kuvan omassa mielessään. Tähän tapaan ajattelen.
Kirjat ovat loistavaa ajan vietettä ja olen hurahtanut lukemiseen tyystin. Lukeminen kannattaa aina!

Tuima kirjoitti 04.02.2009 - 23:07

Ewe, kiitos vinkeistä! Täytyykin katsastaa tuo Parkkisen kirja, sitä en ole lukenut, muuta häneltä kylläkin.

"Kirjailijat ovat taiteilijoita, jotka luovat tarinan kehykset, mutta lukija maalaa kuvan omassa mielessään." Hyvin kiteytetty! Olet aivan oikeassa, noin se on.

Ewe kirjoitti 06.02.2009 - 19:51

Kiitos...
Roald Dahl: Matilda, tosi on hyvä. Tarina tytöstä, joka oppi lukemaan joskus 3- vuotiaana.

Tuima kirjoitti 06.02.2009 - 20:49

Aivan! Matildan olen lukenutkin, tosi hyvä kirja. Aivan muihin maisemiin menee Neil Gaiman kauhukuvastoa lainaavalla romaanilla Coraline varjojen talossa. hieno uortenkirja, mutta ei kovin pienille eikä ihan herkkähermoisille.