Oi, kiviruno, tämähän sopisi omaan kokoelmaani.
Hieno ja herkkä. "Koputan kiven oveen" kirjoittaa nobelisti Wislava Zschymborska. Nyt ei tainnut tulla nimi oikein, mutta tunnet kuitenkin kirjoittajan.

Kivi on hieno metafora, siksi että emme tiedä, mitä sisällä on. Kiveä, niin kiveä, mutta millaista kiveä? Herkkää ja kaunista vai kovaa ja rumaa.
Tässä runossa on mielenkiintoista, että kumman kasvu on kesken. Miksi puhuja sanoo, että "olin kiven morsian", miksi hän ei ole enää. Eikö kivi ollut vielä valmis sitoutumaan?

Mielenkiintoinen ja hieno runo!

Nimi voi viitata myös tekstin keskeneräisyyteen :) Kivi on kiinnostava materiaali käsitellä teksteissä. Valokuvatorstaihin laitoin kerran kuvan kivestä, joka kommentoijien mukaan näytti pehmeältä.

Kävin kurkkaamassa kuvaasi ja totta, pehmeä ja herkkä on kivesi. Oikeastaan näen siinä kaksoset, jotka ovat juuri syntymässä.

Mielenkiintoinen tulkinta :) Olin itsekin yllättynyt miten erilaiselta kiven pinta näyttää, kun sitä kuvaa kovin läheltä.