|
|
|||
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
|||
Mistä muuten mielestäni loistelias sunnuntaiklasikkoidea lähti? SusuPetalista?
Eput ovat ykkösiä, kyllä vain. Videotkin näemmä oikein mainiosti tehtyjä. Eppujen uran alkupuolen biiseistä tykkään kyllä eniten.
Toki pidän heidän kappaleistaan ja olen jopa tainnut nähdä heidät livesti, niitä on laulettu ja rallateltu, mutta se 'suuruus' on jäänyt valitettavasti ymmärtämättä. Hui, olinkohan liian rohkea tässä... Ihan kivoja ralleja.
Olen pohdiskellut laittaa oman sivun Parallel Lines-blogiin, jonne keräisin kaikki Sunnuntaiklassikot. Saamattomuuttani en ole sitä saanut aikaiseksi värkätä. Mutta että ihan oma blogi... No tästä täytyy vissiin järjestää deejiidein kanssa jäsenäänestys tai jotain...
En tiedä miten klassiko saisi helposti koottua yhden nimekkeen alle, joka toetenkin olisi meille kaikille käyttäjäystävällisintä - ei tarvitsisi mietiskellä kuka milloinkin on osallistunut.
Jos joku ehtisi linkittää sunnuntaisin (tai saada toimimaan ujuvasti esim. mr Linkyn), niin sunnuntaiklassikoille voisi luoda oman blogin Runo- ja torstaiblogien tapaan, jonne jokainen halukas voisi oman permalinkinsä klassikostaan lähettää. Se on ihan toimiva tapa, mutta vaatii vähintään yhden innokkaan ylläpitäjän. Mulla on jo Runotorstain ylläpitoa, joten joku muu voisi ottaa sen tehtäväkseen.
Eput ovat ykkösiä niin kuin Hirlii sanoi - varsinki jos on hurahtanut heihin jo Maximum jee & jeestä alkaen (toka levy). Mutta kaikki eivät tosiaan taida heistä pitää, mutta älä huoli, pääasia että tunnistat :)
Niin se aika hurahtaa Eppujen seurassa. Näitäkin videoita katsellessani mietin jälleen kerran, minkä kyvyn suomalainen näyttämötaide onkaan Martissa menettänyt. Loistavaa näyttelijäainesta! Samalla jälkimmäinen raina sisälsi ihanan itseironian: Ylöjärven ylpeydet heiluvat taatusti harmaapartaisinakin lavalla. Torvinen on muuten maskissaan lyömätön!
Pitkän tien ovat pojat kulkeneet, sen kuulee niin Martin sanoituksista kuin Pantsen kitaroinnistakin. Onneksi palasivat pitkältä siestaltaan takaisin sorvin ääreen.
Hirlii, halukkaat modet voisivat ilmoittautua Lepikselle, useampi on kyllä hyödyksi matkojen, lomien ka yleisten kiireiden vuoksi.
Viides rooli, minuunkin puri tuo itseironia. martti on verraton tekstintekijä, runoilija.
Monet biisit ovat ihan kivoja, mutta niistä puuttuu se syvin oma idea ja liian monet kappaleet ovat toistensa kaltaisia. Mutta Suomessa tällaisella pärjää mainiosti, ja lehdistökin ylistää kaiken aikaa - kun ei ole muitakaan. (Anteeksi, mutta suututti kun kirjoitettiin, että Eppujen Vuonna '85 on Suomen Dire Straits).
Onhan epuilla joku einiinhyväkokonaisuus-levykin tuotannon joukossa, mutta niinhän on kaikilla pitkän uran ja paljon levyjä tehneillä. Se alun punkmeininki karisi jossain vaiheessa pois ja minusta se oli vain hyvä pidemmän päälle. Mutta paitsi musiikista kyse on tietenkin myös vähän muustakin - eput nyt vain kuuluvat omaan ja ikätoverieni musiikkimaailmaan sillä tavalla, että esimerkiksi Idolsia katsellessä hämmästyi, kun nuoret laulajat hätinä tunnistivat koko bändin tai edes jonkun laulun.
En myöskään allekirjoita väitettä, että Eppujen biiseistä puuttuisi “se syvin oma idea”. Jos jokin bändi tässä maassa, niin juuri Eput ovat pitäneet omasta linjastaan tiukasti kiinni. Itse näen Eppu Normaalin biisit samassa valossa kuin jonkun ansiokkaan kuvataiteilijan työt: aihe on sama, mutta vuosien myötä käsittelyssä poraudutaan yhä syvemmälle. Aina siinä ei ole onnistuttu, mutta kuka artisti tai bändi olisi?
Eppujen sanoituksista monet ovat jo nykykansanrunoa tavallaan, niin monet osaavat niitä ulkoa vaikkeivat muuta runoutta osaisikaan.
En osaa oikein itse arvioida Eppujen musiikin syvintä olemusta. Eppujen musiikki (ei nyt joka kappale eikä levy) puhuttelee jotain syvällä olevaa tunnetta aivan kuten esimerkiksi Hectorkin. Ehkä he soittelevat niitä samoja kieliä, joita minussa soittavat myös Olavi Virta ja Tapio Rautavaarakin - monet näistä joita muinoin kuuli radiossa paljon, kun muuta nuorisomusiikkikanavaa ei ollut kuin suunnilleen Nuorten sävellahja ja kaikki rokki piti poimia muun ohjelmiston lomasta. Tuli kuunneltua ja imettyä itseensä myös vanha tanssimusiikki :)
Eli minulle Eppujen syvyys on osin omassa tunntilassa, mutta myös hienoissa kappaleissa, joita heidän uralleen on kautta linjan mahtunut. Ja ne sanoitukset - eivät ne ole vain hauskasti riimiteltyjä, siellä kaiken sisällä on paljon asiaa.
Musiikin syvin olemuspuoli kun ei avaudu pelkästään nuottivihkoja ja musiikinteoriaa lukemalla kuten runouskaan ei avaudu runonjalkoja laskemalla. Eppujen menestys perustuu pitkälti suomenkielen lahjakkaaseen käyttöön, heidän tekstinsä, riimittelynsä ovat tavattoman mainioita. Aika monilla tekstin tekijöillä olisi paljon opittavaa heiltä.
Iinuska, Akun tehdasta - niin kuin monia muitakin - on tullut veivattua urakalla. Hieno levy!
Elegia, nämä eivät olekaan niitä klassisimpia eppuja, mutta pidin videoista niin paljon, että päädyin vain klassikkoudessa vain bändiin ja hyviin videoihin.
Monet muut ovat sen sijaan keksineet jotain omaa, Hanoi Rocks, Sielun Veljet, Darude, Jori Hulkkonen, heillä on ollut jotain ihan omaa mitä viedä näytille, puhumattakaan sitten jo isommin suosituista Nightwishistä, (Rasmuksesta), Him'stä.
Ja muuten: omia rakkauksiaan pitääkin puolustaa :)
"tekijä keskittyy omaan juttuunsa pyrkien hiomaan siitä koko elämänsä ajan yhä yksinkertaisempaan ja pelkistetympään muotoon" - ei ehkä vältämättä aina pelkistetympään muotoon, mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä.
Utukka, samoin, paitsi että täällä ystävänpäivää vietetään vasta ensi viikon lauantaina :)