Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
01.02.2009 - 00:05


 

Tähän mennessä valitsemistani sunnuntaiklassikkoesiintyjistä ehdottomasti minulle rakkain.



Kari kirjoitti 01.02.2009 - 00:36
Eppu Normaali on melkein sama kuin minun nuoruuteni. Vähän katkera olen siitä, että en itse tätä päässyt ensimmäisenä postaamaan. Mutta onhan heillä muitakin kappaleita ;)
Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 00:53
Onhan heillä :) - odotankin kiinnostuneena mitä valitset heiltä joku kerta. Valitsin nämä uudemmat kappaleet, koska videot ovat niin mainioita ja lauluistakin pidän. Ystäväni kiteytti hyvin suhteensa eppuihin - ja samalla minun ja monen muun: on vanhennuttu ja rypistytty rinnakkain. Ehdottomasti rakkain ja tärkein bändini Beatlesien ohella.
refanut kirjoitti 01.02.2009 - 06:32
Tuli vain mieleen kirjalistasta: olisiko näitä sunnuntaiklassikkoja mahdollista saada koottua blogin lisäksi yhden nimikkeen alle (kuten resepteissä Makuhaku). Vai onko Youtubessa esteitä, jotka tekevät tällaisen mahdottomaksi?
Mistä muuten mielestäni loistelias sunnuntaiklasikkoidea lähti? SusuPetalista?
Hirlii kirjoitti 01.02.2009 - 09:30
refanut: idea lähti Lepikseltä, tuo minunkin mielessäni ollut että pitäisi olla omat sivut valokuvatorstain tapaan.

Eput ovat ykkösiä, kyllä vain. Videotkin näemmä oikein mainiosti tehtyjä. Eppujen uran alkupuolen biiseistä tykkään kyllä eniten.
lepis kirjoitti 01.02.2009 - 10:25
Eput eivät koskaan saaneet mielessäin samanlaista merkitystä kuin suurimmalle osalle teistä ja kavereista sekä muista ikätovereista. Kuten ei mikään muukaan 80-luvun kotimainen musiikki. Olinhan suurimman osan tuota vuosikymmentä muilla mailla vierahilla ja koin varsinaisia kulttuurishokkeja palattuani kaikenlaisen kotimaisen musiikin kanssa.

Toki pidän heidän kappaleistaan ja olen jopa tainnut nähdä heidät livesti, niitä on laulettu ja rallateltu, mutta se 'suuruus' on jäänyt valitettavasti ymmärtämättä. Hui, olinkohan liian rohkea tässä... Ihan kivoja ralleja.

Olen pohdiskellut laittaa oman sivun Parallel Lines-blogiin, jonne keräisin kaikki Sunnuntaiklassikot. Saamattomuuttani en ole sitä saanut aikaiseksi värkätä. Mutta että ihan oma blogi... No tästä täytyy vissiin järjestää deejiidein kanssa jäsenäänestys tai jotain...

Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 10:31
refanut, niin kuin Hilii jo sanoi, sunnuntaiklassikoiden idea on lähtöisin Parallel Linesin Lepikseltä.

En tiedä miten klassiko saisi helposti koottua yhden nimekkeen alle, joka toetenkin olisi meille kaikille käyttäjäystävällisintä - ei tarvitsisi mietiskellä kuka milloinkin on osallistunut.

Jos joku ehtisi linkittää sunnuntaisin (tai saada toimimaan ujuvasti esim. mr Linkyn), niin sunnuntaiklassikoille voisi luoda oman blogin Runo- ja torstaiblogien tapaan, jonne jokainen halukas voisi oman permalinkinsä klassikostaan lähettää. Se on ihan toimiva tapa, mutta vaatii vähintään yhden innokkaan ylläpitäjän. Mulla on jo Runotorstain ylläpitoa, joten joku muu voisi ottaa sen tehtäväkseen.
Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 10:38
Kas, Lepis oli linjoilla samaan aikaan. Pykää vain blogi pystyyn "Sunnuntaiklassikot" :) ! Kysele kokemuksia Valokuvatorstain puolelta, jossa on käytössä mr Linky. Ehdottomasti äänestän Sunnuntaiklassikko-blogia.

Eput ovat ykkösiä niin kuin Hirlii sanoi - varsinki jos on hurahtanut heihin jo Maximum jee & jeestä alkaen (toka levy). Mutta kaikki eivät tosiaan taida heistä pitää, mutta älä huoli, pääasia että tunnistat :)
lepis kirjoitti 01.02.2009 - 10:48
Väsäsin sinne kyselylaatikon, joten äänestämään hopi hopi!
Hirlii kirjoitti 01.02.2009 - 10:58
Voishan siinä sunnuntaiklassiko -blogissa olla tiimi, niin kaikki ei olisi yhden ihmisen varassa.
Viides rooli kirjoitti 01.02.2009 - 10:58
Lempparimiehiäni jo kolmen vuosikymmenen ajan :-D

Niin se aika hurahtaa Eppujen seurassa. Näitäkin videoita katsellessani mietin jälleen kerran, minkä kyvyn suomalainen näyttämötaide onkaan Martissa menettänyt. Loistavaa näyttelijäainesta! Samalla jälkimmäinen raina sisälsi ihanan itseironian: Ylöjärven ylpeydet heiluvat taatusti harmaapartaisinakin lavalla. Torvinen on muuten maskissaan lyömätön!

Pitkän tien ovat pojat kulkeneet, sen kuulee niin Martin sanoituksista kuin Pantsen kitaroinnistakin. Onneksi palasivat pitkältä siestaltaan takaisin sorvin ääreen.




Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 11:06
Äänestämässä on käyty :)

Hirlii, halukkaat modet voisivat ilmoittautua Lepikselle, useampi on kyllä hyödyksi matkojen, lomien ka yleisten kiireiden vuoksi.

Viides rooli, minuunkin puri tuo itseironia. martti on verraton tekstintekijä, runoilija.
Hannah kirjoitti 01.02.2009 - 11:31
Minusta Eput olivat parhaimmillaan alkuvuosien tuotannossaan, juuri jossain Maximum Jee Jeen tienoilla, ja vähän siitä eteenpäin. Silloin heillä oli yritystä ja intoa. Akun tehtaan kohdalla homma alkoi jo lipsua, ja siitä eteenpäin he ovat minusta olleet jotenkin studiomuusikot jammailee -tasoa.

Monet biisit ovat ihan kivoja, mutta niistä puuttuu se syvin oma idea ja liian monet kappaleet ovat toistensa kaltaisia. Mutta Suomessa tällaisella pärjää mainiosti, ja lehdistökin ylistää kaiken aikaa - kun ei ole muitakaan. (Anteeksi, mutta suututti kun kirjoitettiin, että Eppujen Vuonna '85 on Suomen Dire Straits).
Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 11:49
Ne on ne kitarat :)

Onhan epuilla joku einiinhyväkokonaisuus-levykin tuotannon joukossa, mutta niinhän on kaikilla pitkän uran ja paljon levyjä tehneillä. Se alun punkmeininki karisi jossain vaiheessa pois ja minusta se oli vain hyvä pidemmän päälle. Mutta paitsi musiikista kyse on tietenkin myös vähän muustakin - eput nyt vain kuuluvat omaan ja ikätoverieni musiikkimaailmaan sillä tavalla, että esimerkiksi Idolsia katsellessä hämmästyi, kun nuoret laulajat hätinä tunnistivat koko bändin tai edes jonkun laulun.
Viides rooli kirjoitti 01.02.2009 - 12:09
Se, mitä Tuima kirjoitti Epuista omassa kommentissaan, pitää paikkansa: Syrjän veljekset & Co kuuluvat oman ikäpolvemme ilmiöihin. Meistä monet ovat seuranneet heidän kehitystään ja tekemisiään jo 30 vuotta. Eppu Normaali ei ole mikä tahansa bändi, vaan osa omaa kasvu- ja kehityshistoriaamme.

En myöskään allekirjoita väitettä, että Eppujen biiseistä puuttuisi “se syvin oma idea”. Jos jokin bändi tässä maassa, niin juuri Eput ovat pitäneet omasta linjastaan tiukasti kiinni. Itse näen Eppu Normaalin biisit samassa valossa kuin jonkun ansiokkaan kuvataiteilijan työt: aihe on sama, mutta vuosien myötä käsittelyssä poraudutaan yhä syvemmälle. Aina siinä ei ole onnistuttu, mutta kuka artisti tai bändi olisi?
Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 12:20
Juuri noin, Viides rooli :) Minua miellyttää kokonaisuus - sävellykset, Martin hienot lyriikat ja ääni, koko soundipaketti. He ovat minusta oma tunnistettava itsensä, eli kyllä heillä se oma juttu selkeästi on, mutta tosiasia on myös, että kaikki eivät pidä eikä tarvitsekaan.

Eppujen sanoituksista monet ovat jo nykykansanrunoa tavallaan, niin monet osaavat niitä ulkoa vaikkeivat muuta runoutta osaisikaan.
Papi kirjoitti 01.02.2009 - 12:21
Onhan nuo, suomalaisia eläviä legendoja. Paljon hyvää musaa tehneet.
Hannah kirjoitti 01.02.2009 - 12:47
No miksei, kyllähän he ovat äänimaisemaan kuuluneet siinä missä Tapani Kansa ja Katri Helena. Mutta tuota syvenevyyttä en hyväksy. Mistä ja mihin Eput ovat tässä syvenemisessä menneet - missä se kehityslinja näkyy? Paitsi soundin hieman kasvaneessa rikastumisessa, mutta se syntyy rahalla ja studiotekniikalla.

SusuPetal kirjoitti 01.02.2009 - 13:18
Maximum Jee ja Jee räjäytti aikoinaan tajunnan, ihanaa energiaa kaiken iskelmän sekaan. 70-80 vaihde oli ihan ok, Tie vie on viimeisin levy, jonka olen ostanut, sen jälkeen Eput eivät oikein iskeneet jostain syystä. Nyt, kun kuuntelen, huomaan, että jättää vähän kylmäksi.
Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 13:58
Onneksi musiikkikin on täynnä makukysymyksiä emmekä pidä samoista musiikeista - tylsäksihän sunnuntaiklassikot kävisivät jos olisimme kaikesta samaa mieltä. Kiinnostavaa on se miten erilaisia, uusia ja yhtäkkiä aivan vanhoja tuttuja ja itselle tärkeitä esiintyjiä tai lauluja jotkut sunnuntailautaselleen laittavat pyörimään.

En osaa oikein itse arvioida Eppujen musiikin syvintä olemusta. Eppujen musiikki (ei nyt joka kappale eikä levy) puhuttelee jotain syvällä olevaa tunnetta aivan kuten esimerkiksi Hectorkin. Ehkä he soittelevat niitä samoja kieliä, joita minussa soittavat myös Olavi Virta ja Tapio Rautavaarakin - monet näistä joita muinoin kuuli radiossa paljon, kun muuta nuorisomusiikkikanavaa ei ollut kuin suunnilleen Nuorten sävellahja ja kaikki rokki piti poimia muun ohjelmiston lomasta. Tuli kuunneltua ja imettyä itseensä myös vanha tanssimusiikki :)

Eli minulle Eppujen syvyys on osin omassa tunntilassa, mutta myös hienoissa kappaleissa, joita heidän uralleen on kautta linjan mahtunut. Ja ne sanoitukset - eivät ne ole vain hauskasti riimiteltyjä, siellä kaiken sisällä on paljon asiaa.
Hirlii kirjoitti 01.02.2009 - 18:34
"Syvin oma idea" -tarralapun kliseisydessään voi varmaan liimata kaiken sellaisen musiikin kylkeen, josta ei oikein pidä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Musiikin syvin olemuspuoli kun ei avaudu pelkästään nuottivihkoja ja musiikinteoriaa lukemalla kuten runouskaan ei avaudu runonjalkoja laskemalla. Eppujen menestys perustuu pitkälti suomenkielen lahjakkaaseen käyttöön, heidän tekstinsä, riimittelynsä ovat tavattoman mainioita. Aika monilla tekstin tekijöillä olisi paljon opittavaa heiltä.


Iinuska kirjoitti 01.02.2009 - 19:03
Hyvä valinta sunnuntaiklassikoksi! Minun rakkain Eppu-levyni on ehdottomasti Akun tehdas - siitä tulevat opiskeluajat mieleen ja erityisesti Tampereen Uusi Domus, jossa asustin siihen aikaan.
Tuima kirjoitti 01.02.2009 - 20:43
Eiköhän syvin olemus ole pitkälle subjektiivinen juttu, osin makukysymys.

Iinuska, Akun tehdasta - niin kuin monia muitakin - on tullut veivattua urakalla. Hieno levy!
halo efekti kirjoitti 02.02.2009 - 08:39
Mikään klassikkolista ei ole täydellinen ilman Eppuja. :)
Elegia kirjoitti 02.02.2009 - 12:20
Klassikkokierroksella tässä ollaan vähän myöhässä. Nämä Epun biisit eivät minuun tee suurta vaikutusta. Tykkään ja kuuntelin kyllä etenkin nuorempana Eppuja, mutta hyvin valikoivasti. Hipit rautaa (vai mikähän sen biisin nimi olikaan?) oli lempparini.
tuima kirjoitti 02.02.2009 - 16:55
Halo efekti, ei olekaan!

Elegia, nämä eivät olekaan niitä klassisimpia eppuja, mutta pidin videoista niin paljon, että päädyin vain klassikkoudessa vain bändiin ja hyviin videoihin.
Hannah kirjoitti 02.02.2009 - 18:06
Tarkoitin tuolla "syvin oma idea", -ilmaisulla jotakin sellaista minkä voi mennä myymään maan ulkopuolellekin ja tulla siellä kuulluksi. Sitähän Eput eivät voi tehdä, koska he ovat olleet ottajan roolissa, ja hyvin sitä soveltaneet, mutta omaperäistä heillä on korkeintaan sanoitukset.

Monet muut ovat sen sijaan keksineet jotain omaa, Hanoi Rocks, Sielun Veljet, Darude, Jori Hulkkonen, heillä on ollut jotain ihan omaa mitä viedä näytille, puhumattakaan sitten jo isommin suosituista Nightwishistä, (Rasmuksesta), Him'stä.
Tuima kirjoitti 02.02.2009 - 18:47
Minusta se syvin oma idea on nimenomaan suomalaisuudessa, siinä, että heitä ei kunnolla voikaan tajuta muualla. Minuun vetoaa juuri se kotimaisuus ja ja suomalaisuudesta kieltä myöten ammentava vahvuus, joka epuissa on. Nämä selkeästi ulkomaille suuntautuneet jättävät minut hieman viileäksi, he ovat hyviä, heillä on jokin juttu jolla voi myydä omaa musiikkiaan ulkomaille, mutta se ei tee heistä enemmän "syviä" tai "oman jutun" omistavia. Jokin perustavanlainen omaperäisyys tuntuu puuttuvan. Tai ei ehkä puutu, se vain ei niinkään tunnetasolla puhuttele minua.
Hannah kirjoitti 02.02.2009 - 19:03
Ainakin perustelet hyvin - niin hyvin, että melkein taivun kannallesi. Ehdottoman totta on ainakin tuo, että he ovat hyvin suomalaisia. Ja ehkä se sitten on juuri se, mikä kääntää minua poispäin. Sitä paitsi, ellei jo tullut sanottua, niin ihan hyviä he ovat, kunhan ei liioitella.

Ja muuten: omia rakkauksiaan pitääkin puolustaa :)
Tuima kirjoitti 02.02.2009 - 22:40
Niin pitääkin :) ja samalla pitää muistaa, etteivät kaikki pidä kaikista. Niin kuin sanoit, se mikä esimerkiksi epuissa vetoaa minuun voi olla juuri se syy, miksi joku muu, esimerkiksi sinä, taas karttelee heidän musiikkiaan. Itse asiassa sinun kommenttisi saivat minut miettimään miksi eput on niin tärkeä minulle ja mikä erottaa heidät minulle muista bändeistä. Teki hyvää löytää ainakin osa syistä ja perustella asia itselleenkin :)
Viides rooli kirjoitti 03.02.2009 - 09:03
Palaan vielä tuohon "syvimpään omaan ideaan". Minä pidän aiheen ja työstämisen syvenemisenä sitä, että tekijä keskittyy omaan juttuunsa pyrkien hiomaan siitä koko elämänsä ajan yhä yksinkertaisempaan ja pelkistetympään muotoon. Se on ilmaisun kirkastamista. Mutta kuten Tuima on jo aiemmin tässä kommenttikeskustelussa todennut, musiikissa on kyse makuasioista. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Ja hyvä niin.
utukka kirjoitti 04.02.2009 - 03:03
Paljonhan saittekin sanottua asiasta, josta en tiedä mitään. Tulin vain sanomaan "heips" ja hyvää ystävänpäivää!
Tuima kirjoitti 04.02.2009 - 19:03
Niin ja toinen tykkää veljestä ja toinen toisesta veljestä, joku basistista, neljäs kitaristista ja viides rumpalista. Joku hurja kaikista :)

"tekijä keskittyy omaan juttuunsa pyrkien hiomaan siitä koko elämänsä ajan yhä yksinkertaisempaan ja pelkistetympään muotoon" - ei ehkä vältämättä aina pelkistetympään muotoon, mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä.

Utukka, samoin, paitsi että täällä ystävänpäivää vietetään vasta ensi viikon lauantaina :)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter