Vaikka kyseessä on sotien välinen aika, soitto luo mielikuvan paremmista ajoista kuin tämä nykyinen.

Herkistäviä esityksiä molemmat ehdokkaasi!

Minustakin ne ovat hienoja :), mutta pidän yleensäkin näist vanhoista lauluista paljon.

Todella hienoja biisejä molemmat! Alempi upposi hieman paremmin tässä kahvikupposen äärellä ;)

Vuodatus taisi muuten vuotaa silloin päivityksensä jälkeen, sillä Google Readerissä näin sen jumppavideon ja tämän myös. En vain kerinnyt kommentoimaan. Omituista.

Taitaa tosiaan sitten vuotaa, koska tämän olin laittanut samoin kuin sen jumppavideon odottamaan julkaisua ennen Vuodatuksen muutosta, jotain pientä lisäyssäätöä tosin tein muutoksen jälkeen. Hohhoijaa, onkohan siellä näkyvissä jo ensi sunnuntgainkin valintani :)?

Minä pidän näistä molemmista kappaleista :)

Uskomattoman hienoja lauluja, täynnä menneen maailman lumoa ja tunnelmaa. 1930-luku on yksi niistä ajankohdista, joihin haluaisi sukeltaa, jos vain joku vihdoinkin kehittäisi sen aikakoneen. Kiitos, Tuima.

No, jopa teit löytöjä ! Nice. Itseasiassa ollaan oltu samoilla levyarkiston hyllyillä, meinasin nimittäin laittaa Dalidan, koska hän on eräs iskelmä- ja kevyen musiikin klassikkopersoona.

Molemmat videot olivat lisäksi oikein hyvin toteutettuja.

Nämä sopivat NIIN hyvin Mennyt maailma-tunnelmiin. Katsoinhan viikko sitten koko sarjan dvd:ltä ja rakastuin taas siihen brittiläiseen 30-luvun lopun ja 40-luvun tunnelmiin.

Tuttuja kappaleita molemmat, Ellan versio tuosta black coffeesta on kylläkin tutumpi.

Minäkin käytän nykyään Google Readeria (sen jälkeen kun blogilista alkoi olla hyvin epäluotettava). Vuodatus todella sekoili päivityksen jälkeen RSS-syötteissä, kaikki jutut päivittyivät ja useat tuplasti, mutta taitaa olla nyt kohdallaan.

Kiinnostavia valintoja sinulla. Minäkin pidin tuosta alemmasta melkein enemmän. Voi johtua siitäkin, että se edustaa jollain tapaa tuttua 1930-lukua, kun taas ensimmäinen on puhtaampaa chansonia. Black Coffeesta on lyhyenlainen loikka jonnekin Helismaan & Kärjen tuotantoon. Ei puutu kuin hanuri ja Severi.

Viides rooli, 30-luku oli hurjaa aikaa, näissä soi ehkä sitten se toinen puoli. Lumoa ja tunnelmaa näissä kappaleissa on paljon.

Hirlii, harmi ettet laittanut. Dalida on minulle tuntematon, tajusin googlettaessani hänen olevan tosi iso nimi, mutta en pitänyt tuosta discoversiosta, vaikka laulajatar hyvä onkin, myös hänen koreografiansa. Minäkin pidän näiden videoiden toteutuksesta, tuo Reinhardt & Grappelli -versiossa on myös hauska video.

Sooloilija, Mennyt maailma on tosi hyvä sarja! Olen kirjoittanut siitä jossain vaiheessa itsekin.

SusuP, en ole kuullut Ellan versiota tästä Black Coffeesta, siitä toisesta samannimisestä kylläkin ja se ainakin on erittäin hyvä.

HannaH, totta muuten nyt kun sanot. Tuon kaltaista jatsiahan löytyy vanhoilta suomalaisiltakin levyiltä. Pekka Jalkanen on kai tutkinutkin asiaa (esim. Alaska, Bombay ja Billy Boy : jazzkulttuurin murros Helsingissä 1920-luvulla).

Dalidalla on joitain iskelmiä, joista tuli hittejä meilläkin. Tuo discokausi oli hänen loppu-uraltaan, hänen oma henkilökohtainen elämänsä oli loppu päästä traaginen.

Taidan laittaa Dalidalta pari keväämmällä, sopivat sinne keväänvalon puolelle enempi....

Tykkäsin tosi paljon etenkin Rina Kettystä. En ole aiemmin kuullutkaan moista nimeä, mutta kannatti nyt kuulla.

Black coffee oli minulle myös ihan uusi kappale, sekin oli ihan hyvä. Mutta tuohon Kettyyn ihastuin nyt.

Hirlii, kiva jos teet Dalilasta sunnuntaiklassikon - saadaan taas uutta kuunneltavaa :)

Elegia, minäkin ihastuin Kettyyn kertakuulemalta. Onneksi tuubista löytyy paljon muitakin hänen kappaleitaan, esimerkiksi kirjastoista en ole löytänyt hänen levyjään, mutta Amazonin kautta niitä kyllä näkyi löytyvän.

Pidän myös paljon Marjorie Stedefordin äänestä, häntäkin haluaisin kuunnella lisää.