Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Aino ja Aila

27.12.2008 - 12:53

Joulupaketista paljastui toivottu lahja, Aino Kallaksen Valitut teokset. Kirjahyllystä näet puuttui yksi lempikirjoistani eli Reigin pappi. Surmaava Eros -sarjan (Barbara von Tisenhusen, Reigin pappi, Sudenmorsian) lisäksi en ole juuri Kallasta lukenut, päiväkirjojen ensimmäisen osan alkusivuille uuvahdin nopeasti. Muu tuotanto on jäänyt selailun ja suunnitellun lukemisen asteelle, mutta nyt oma kirja mahdollistaa laajemman tutustumisen. Joulunpyhinä luin suuresti nauttien Katinka Raben. Harvemmin innostun lapsuuskuvauksista, mutta vuonna 1920 ilmestynyt Katinka Rabe - kirja lapsesta on erittäin hieno teos, sellainen, jota Surmaava Eros -sarjan ohella voi lukea useampaan kertaan. Omaelämäkerralliseksi ja impressionistiseksi mainittu romaani kuvaa Katinkan elämää syntymästä kymmenvuotiaaksi, jolloin tytön lapsuus loppuu traagisen tapahtuman myötä. Teos myös laajenee perhe- ja sukukuvaukseksi, tosin tiukasti rajaten ja valikoiden. Katinka on aito Rabe, sukunsa valioyksilö. Pienin kuvin Kallas rakentaa Katinkan vanhempien, isoäidin ja imettäjä-Annin luonnekuvia, mutta keskiössä on koko ajan Katinka itse. Romaanin kieli on minusta tuoretta, sen vanhanaikaisuudessakin on jotain modernia. Vanhanaikaisuuden ja modernin sekoituksesta syntyy ajattoman herkkavireinen kokonaisuus.

Aila puolestaan astui vieraaksi TV-ruudun läpi. Ammattina suomalainen kirjailija: Aila Meriluoto oli kiinnostava ohjelma kaikessa aukkoisuudessaankin. Ja ohjelman jälkeenhän hyllystä saattoi kaivaa Vaarallista kokea - Päiväkirjan vuosilta 1953-1975 sekä Lasimaalauksen (1946) ja Kimeän metsän (2002). Vaarallista kokea oli ensilukemalta elämys, jokin hyvin yksityinen (tosin ehkä rankasti editoitu) kuvaus tarjosi lukijalle yleispätevän kurkistuksen naisena olemiseen. Esikoiskokoelman Lasimaalauksen runot ovat toki komeita, mutta silti minuun vetoavat enemmän Kimeän metsän ironisen ilottelevat vanhuutta käsittelevät sekä menneisyyttä esiin maalaavat runot. Ajallisesti pidempi ja syvempi näkökulma kantaa, vaikka suomalaisessa kaanonissa Lasimaalaus pysynee klassikkona eikä Kimeä metsä kaanoniin yllä.

***************************************************************

Lisäys Hirliin kommentin perusteella: Meriluodon haastattelua voi katsella ainakin jonkin aikaa YLE Areenalta.

Kategoria: Kirjallisuus 11 kommenttia Kommentoi

Sooloilija kirjoitti 27.12.2008 - 14:07

Minäkin katsoin Aila Meriluodosta tehdyn dokkarin, pidin sitä oikein hyvin tehtynä ohjelmana. Se antoin tilaa Meriluodon itse kertoa kaikesta kokemastaan.

Minusta on hienoa, että vaikka hän on jo kahdeksankymppinen, hän puhuu rakkaudesta ja erotiikasta rohkeasti, suorin sanoin. Muutenkin vaikuttaa suorasukaiselta, ei yhtään herkältä runotytöltä, jollaiseksi hänet leimattiin jo silloin kun Lasimaalaus ilmestyi..

Sooloilija kirjoitti 27.12.2008 - 14:09

... tai siis HERKÄLTÄ kyllä vaikuttaa, muttei sellaiselta pikkusievältä kirjoittajalta.

Celia kirjoitti 27.12.2008 - 14:30

Katsellessanikahdeksankymppistä Ailaa minun piti jatkuvasti muistutella itselleni, että hän ei ole mikään tytönhupakko, vaikka hänellä on edelleenkin nauru herkässä. Kovatkaan koettelemukset eivät ole saaneet hänen suutaan väärälleen vaan hän pystyy puhumaan niistä kepeästikin. Toisaalta naurun alle voi kätkeä syviäkin tunteita.

Tässä dokumentissa hän tuli liki katsojaansa. Mietinkin myös sitä, millainen dokumentti olisi katsella kurttukulmaista kirjailija Meriluotoa. Sitä katsellessa puuttuisi varmaankin kaikenlainen välittömyys ja intiimiys.

Minua kiehtoo kauan sitten eläneiden ihmisten elämä ja muistelen lukeneeni Kallaksen kirjeenvaihtoa kerran kesällä, luonnon keskellä, kun lapset olivat pieniä. Yhtälö muodostui liian mutkikkaaksi. Niinpä palautin kirjan kirjastoon keskeneräisenä.

Celia kirjoitti 27.12.2008 - 14:36

Kommenttia kirjoitellessani etsiskelin netistä tietoja lukemastani kirjasta, mutta löysin vain Elämisen taiteesta. Aino Kallaksen ja Anna-Maria Tallgrenin kirjeenvaihtoa, mikä se ei missään nimessä voinut olla, koska teos on julkaistu vasta vuonna 2008. Ehkä olenkin lukenut päiväkirjoja, sillä muistan lukeneeni Krohnin kulttuurisuvusta kiinnostuneena. Ehkäpä luinkin Elämäni päiväkirjoja I - II (1978). En kuitenkaan löytänyt netistä mielikuviini sopivia kirjankansia, joten mielikuvani jäi tällä kertaa ilman vahvistusta.

Tuima kirjoitti 27.12.2008 - 15:14

Sooloilija, päiväkirjassa Vaarallista kokea on itseironisia piirteitä, mm. rakkauden ja miehen kaipuustaan Meriluoto tuntuu kirjoittavan suoraan (mitä sitten lieneekin poistettu). Ei yhtään runotyttömäistä herkistelyä, vaan verevän naisen puhetta. Kannattaa todellakin lukea.

Celia, olisiko kyseessä Kolme naista, kolme kohtaloa : Aino Kallaksen kirjeenvaihtoa Ilona Jalavan ja Helmi Krohnin kanssa vuosina 1914-1955 (1989)? Kallas on mielenkiintoinen henkilö, ei ihme että häntä yhä tutkitaan. Lisäksi Raili Mikkasen nuortenkirjaksi luokiteltu Ei ole minulle suvannot! - romaani Aino Kallaksen nuoruudesta (Junior-Finlandia 2002) on kiinnostava näkökulma Kallakseen romaanin muodossa. Pitäisi varmaan yrittää päiväkirjoja uudestaan tai vaikkapa noita kirjeitä.

Hirlii kirjoitti 27.12.2008 - 17:59

No sinun joulupukille laatima kirjeesi on sitten mennyt perille asti ! Aino Kallakselta olen lukenut muutaman novellin ja hän olisi kyllä sellainen kirjailija, johon olisi syytä paneutua paremmin. Hänellä on muistaakseni sellainen novelli kuin " Nainen, jolla oli aivot ". Hänen novelleissaan yhdistyy mytologiat ja kansansadut naisen arkeen.

Ja Meriluodon päiväkirjat " Vaarallista kokea " on ollut eräs parhaimmista päiväkirjateoksista, joita olen lukenut. Kallaksen päiväkirjathan ovat myös kirjoina, hän kirjoittaa niissä hyvin tarkasti aikakaudestaan ja muusta mielenkiintoisesta. Päiväkirjat ovat tärkeitä teoksia, niitä kannattaa kirjoittaa vaikkei niitä eläessään julkaisisikaan niin jälkeentulevat (ainakin jotkut heistä) lukevat niitä mielellään.

Löytyyköhän tuo Meriluoto ohjelma Areenalta kun muuta keinoa ei ole sitä nähdä?

Hirlii kirjoitti 27.12.2008 - 18:02

Ja vielä:

Krohnin sisaruksista on oma teoksena:
Maarit LeskeläKärki;Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä. Suomalaisen
kirjallisuuden seura. Helsinki 2006.

Suosittelen!

Tuima kirjoitti 27.12.2008 - 18:14

Löytyy ainakin vielä Areenasta.. Kallakselta kannattaa lukea Surmaava Eros -sarja 1920-luvun huippukaudelta. Reigin papista olen aiemmin kirjoittanutkin.

Päiväkirjat ja kirjeet sinänsä ovat kiinnostavia, mutta useinkaan hulittelematonta tyyliä ei jaksa kauheasti lukea ja tavallaan kirjoittajan kehittymistä havainnoitsijana ja kirjoittajana olisi mielenkiintoista seurata, mutta mukaan pitäisi tempautua aika alusta.

Leijonainen kirjoitti 27.12.2008 - 18:58

Ai, mahtuiko kirjahyllyysi ihan kootut :-)
Joulupukki varmaan tiesi millainen koko on jäljellä. Kallaksella on minusta hieno myyttinen kieli, tapa kirjoittaa. Teksti saa heti tuntemaan, että lukee jostain muuta ajasta.
Sinun toinen A:si eli Meriluoto on myös kiinnostava kirjailija, vaikka en olekaan riittävästi lukenut hänen teoksiaan. Lasimaalaus on kyllä hyllyssäni. Katsoin ohjelman ja juuri Meriluodon omat osuudet olivat hyviä, jotenkin luonnollisia ja vakuuttavia.

Tommi kirjoitti 27.12.2008 - 19:19

Ihana kirjallinen joulu.Meillä päätettiin, että aikuiset eivät osdta itselleen lahjoja... ja oli todella raskaskasta ja tylsää.

Sudenmorsian on aikas väkevä. Kallas on minulla muuten lukematta. Meriluoto on toki tuttu, mutta vielä on Putoavia enkeleitä näkemättä. Olipa se hyvä eli ei, niin onpahan ainakin suomalainen elokuva ja jo siksi kannatettava asia.

Tuima kirjoitti 27.12.2008 - 21:57

Leijonainen, ei suinkaan Kootut, vaan Valitut yhteisniteenä :) Kootut eivät missään tapauksessa hyllyyn mahtuisi. Meriluodolta suosittelisin aivan aluksi kyllä noita päiväkirjoja, niistä välittyy kirjailijasta niin kiinnostava kuva.

Tommi, kyllä aikuisillekin pitäisi antaa lahjoja, edes yksi pieni :) Mies aina ehdottaa lahjojenantamattomuuslinjaa, mutta saa itse pitää linjansa jos haluaa, minä en siihen suostu. Lahja voi olla pieni ja halpa, vaikka nenäliina taikka iso kuten lahjavuohi. Mä teen aina miehelle tarkan lahjalistan, mistä voi poimia yhden. Mies ei listoja väsää, joten sen lahjat on aina vähän hasardihankintoja... Lue Kallakselta Reigin pappi kun Suden morsiamen olet jo lukenut, niissä on molemmissa vaikuttavat kuvaukset miehen rakkaudesta.