Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

**:lle

21.12.2008 - 00:05

aika venyy surun rinnalla,
valo supistuu lumettomassa maisemassa

mutta lopulta

kaikki hyvä jää kämmenelle, valo kasvaa
olet yhä sukupolvien ketjussa
kykenet avaamaan oven

et sinä unohda

Kategoria: Sunday Classic 11 kommenttia Kommentoi

Kari kirjoitti 21.12.2008 - 07:51

Tuon ajan kun saisi takaisin :) Kaunis runo.

Sooloilija kirjoitti 21.12.2008 - 09:25

Tulee myös mieleen tästä tunnelmasta erään laulun sanat: Aika mennyt ei koskaan palaa.
Hector on ikisuosikki.

Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 10:06

Kari, kaipaatko sinä takaisin heinäpellolle? Heinätöihin???

Sooloilija, Hector on ikisuosikki. Hän on Ääni ja Laulut.

lepis kirjoitti 21.12.2008 - 10:32

Runosi on kaunis Tuima.

Tähän biisiin en puolestaan saa mitään otetta viidennenkään kuuntelukerran jälkeen. En edes muista tällaisen olemassaoloa Hectorin huikeasta tuotannosta. No menköön, onhan siinä kuitenkin kyse heinäkuusta ;) ja ilmiselvästi muistojen biisi sinulle.

Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 11:15

Kiitos, Lepis. heinäpellolla löytyy Hectorin esikoissoololevyltä Nostalgia. Olen aina pitänyt siitä ja kyllä, se on muistojen biisi niin minulle kuin **:lle.

SusuPetal kirjoitti 21.12.2008 - 11:30

Äh, minua alkoi itkettää, kun kuuntelin tätä. Vei aikaan joskus kauan, kauan sitten. Ei heinäpelloille sentään, sellaisella en ole koskaan ollut hommissa, mutta nuoruuteen, nuoruuteen.

En unohda.

Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 12:18

Minä olen ollut heinäpellolla ja sinne en kaipaa, mutta tuo aika, siinä on oma sädehtivä reunuksensa ja sisimpänsä myös.

Hirlii kirjoitti 21.12.2008 - 16:51

Nämä Hectorin uran alkupään biisit vievät kyllä aikaan joskus kauan sitten, kuten SusuPetal sanoi. Olen ollut heinätöissä lapsena ja myöhemmin aikuisiässäkin: oikein hyväksi tekevää kuntoliikuntaa, kannattaa käydä kokeilemassa.

kiva, hyvä kaunis kappale

Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 17:06

Tuossa videossa on vielä hirmu hyvät ja hauskat kuvat, tekijä on tavoittanut hyvin kappaleen hengen.

Tommi kirjoitti 21.12.2008 - 21:41

Koskettava runo jatkuvuudesta. Supistuneen valon taas kasvaessa kykenee kuin vahingossa. Erittäin onnistunut.

Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 22:39

Kiitos (*hämmentyy*) :)