Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
21.12.2008 - 00:05


aika venyy surun rinnalla,
valo supistuu lumettomassa maisemassa

mutta lopulta

kaikki hyvä jää kämmenelle, valo kasvaa
olet yhä sukupolvien ketjussa
kykenet avaamaan oven

et sinä unohda



Kari kirjoitti 21.12.2008 - 07:51
Tuon ajan kun saisi takaisin :) Kaunis runo.
Sooloilija kirjoitti 21.12.2008 - 09:25
Tulee myös mieleen tästä tunnelmasta erään laulun sanat: Aika mennyt ei koskaan palaa.
Hector on ikisuosikki.
Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 10:06
Kari, kaipaatko sinä takaisin heinäpellolle? Heinätöihin???

Sooloilija, Hector on ikisuosikki. Hän on Ääni ja Laulut.
lepis kirjoitti 21.12.2008 - 10:32
Runosi on kaunis Tuima.

Tähän biisiin en puolestaan saa mitään otetta viidennenkään kuuntelukerran jälkeen. En edes muista tällaisen olemassaoloa Hectorin huikeasta tuotannosta. No menköön, onhan siinä kuitenkin kyse heinäkuusta ;) ja ilmiselvästi muistojen biisi sinulle.
Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 11:15
Kiitos, Lepis. heinäpellolla löytyy Hectorin esikoissoololevyltä Nostalgia. Olen aina pitänyt siitä ja kyllä, se on muistojen biisi niin minulle kuin **:lle.

SusuPetal kirjoitti 21.12.2008 - 11:30
Äh, minua alkoi itkettää, kun kuuntelin tätä. Vei aikaan joskus kauan, kauan sitten. Ei heinäpelloille sentään, sellaisella en ole koskaan ollut hommissa, mutta nuoruuteen, nuoruuteen.

En unohda.
Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 12:18
Minä olen ollut heinäpellolla ja sinne en kaipaa, mutta tuo aika, siinä on oma sädehtivä reunuksensa ja sisimpänsä myös.
Hirlii kirjoitti 21.12.2008 - 16:51
Nämä Hectorin uran alkupään biisit vievät kyllä aikaan joskus kauan sitten, kuten SusuPetal sanoi. Olen ollut heinätöissä lapsena ja myöhemmin aikuisiässäkin: oikein hyväksi tekevää kuntoliikuntaa, kannattaa käydä kokeilemassa.

kiva, hyvä kaunis kappale
Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 17:06
Tuossa videossa on vielä hirmu hyvät ja hauskat kuvat, tekijä on tavoittanut hyvin kappaleen hengen.
Tommi kirjoitti 21.12.2008 - 21:41
Koskettava runo jatkuvuudesta. Supistuneen valon taas kasvaessa kykenee kuin vahingossa. Erittäin onnistunut.
Tuima kirjoitti 21.12.2008 - 22:39
Kiitos (*hämmentyy*) :)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter