Rakas päiväkirja, tänään menin lyhyiden yöunien jälkeen jo seitsemän jälkeen töihin, en halunnut viimeviikkoisen myöhästymisen toistuvan. Puhuessani ajatus pätki, en oikein muistanut mitä ja missä järjestyksessä piti mitäkin kertoa. Kaikki vanhat fraasinikin alkoivat kuulostaa tylsiltä ja tätimäisiltä. Onneksi oli vuoden vika ryhmä. Kotona en jaksanut muuta kuin nauraa Hyacinthia ja Onslow'ta muksujen kanssa, sen jälkeen loikoilin sohvalla puoliunessa Don Huonoja kuunnellen. Joulukortit on kirjoitettu ja tekstiviesteillä tivatut osoitteet on nyt kirjoitettu niin isoon muistikirjaan, etten kovin helposti hukkaa tätä mihinkään paperipinoon niin kuin edelliselle kävi. Toissavuonna kadonneet jouluvalotkin tipahtivat miehen syliin kaapista, joka kyllä viime vuonna tutkittiin tarkkaan. Olo on haikean surullinen. Kännykässä on puhelinnumero, johon en koskaan enää soita, mutta en vielä kykene poistamaan sitä. Joulukorttipino on kortin matalampi.