Mummilla on ruudullinen esiliina, joka ei ole koskaan ryppyinen. Mummin kädet ovat. Niillä hän silittää virsikirjaa, sen pehmeiksi kuluneita nahkaisia kansia. Mummi osaa kaikki virret ja Kristallivirrankin. Itsenäisyyspäivänä mummi istuu tuvan pöydän ääressä ja tuijottaa ikkunasta lumen peittämiin koivunoksiin. "Koneet ne lensi tästä ylitse ja aina pelättiin, että tiputtavat loput pommit paluumatkalla meidän niskaan. Oli se aikaa. Raskasta. Niin paljon surua ja kuolemaa. Ja koko ajan odotettiin. Sodan loppumista ja poikia kotiin. Eikä ne kaikki sitten takaisin tulleetkaan. Arkkujakaan tuotu kun ei ollut mitä arkkuun panna. Sinne jäivät." Mummi huokaisee ja painelee nenäliinalla silmäkulmiaan. Mummi nousee ja kulkee vähän kumarassa tuvan ovesta. Kohta kuuluu kamarista vapiseva ääni suo helmallas sun poikasi onnellisna nukahtaa kun hän henkensä halvan sulle antanut on. Mummin hyllyssä on haaleita valokuvia, joissa on vakavia miehiä enkä minä ole koskaan nähnyt heitä muualla. Tupaan jää mummin tuoksu, joka sekoittuu kahviin ja pipareihin. Minä ajattelen, että mummin esiliina on sileä ja pehmeä ja sen helmassa on ruutujen päälle ommeltu koristekuvio. Mummia saa aina halata ja minä rakastan häntä kovasti.

**************************************************************************

Runotorstain aiheena on 6.12. Tämä ei ehkä ole oikein runo, mutta jotain sinne päin.