Ehkä en kykene kuin hipaisemaan, mutta yritän edes sen tehdä. Valoa enkä iloisia kuvia en pysty tähän kommenttiin siirtämään, joku taitava varmaan osaisi senkin tehdä, mutta minä en vajavaisilla taidoillani.

Runosi on tunteella ja taidolla tehty. Säkeistöjen rytmi ja koko tehostaa hienosti joitakin säkeitä. Viimeinen säkeistö houkuttelee vaikuttamaan asioihin, mutta kuten sanot, puut imevät valon ja vaikka koskettava käsi ojentuu, se kykenee vain hipaisemaan. Ainakin täältä netin kautta se on vain hipaisu, vaikka haluaisi rutistaa häntä, joka runossa puhuu. Sinäkö se oot?

Kuka nyt runoissa milloinkin puhuu, kirjoittaja, runon puhuja vai joku muu, se on tulkintakysymys. Mutta virtuaalinen hipaisu on vastaanotettu :)

Alunperin säkeiden rytmitys ekassa säkeistössä oli toinen, pidempi (alkaen "kun"-sanoista), mutta rivijako oli liian leveä tekstikenttään jä näytti huonolta, joten pätkin säkeet lyhyemmiksi.

Suru kulkee mukanamme ja näillä keleillä sekin tuntuu kovemmalta.

Sanojen mestarille olisi pieni prenikka tarjolla. Kiitos.

Kiitos prenikasta, vaikka vastustan mestari-sanaa :).