Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Kotimatka marraskuussa

21.11.2008 - 22:48

Sinisyys vetää tummuvaa hämärää perässään. Katujää rusahtelee jalkojen alla. Bussi on täynnä, istun selkä menosuuntaan, sininen vetäytyy takaosiin, täyttää paikat keskellä. Meri ja pilvet ovat samaa hehkuvaa harmaata, johon telakan oranssit ja keltaiset valot maalaavat kuvioita. Kaupunki ryöpsähtää päälle nykivinä jarrutuksina, ihmisten loimilankoina, vetolaukkujen sukkuloina. Autojen valokiilat ja jarruvalot, ikkunoiden ja mainosten värit raidoittavat hämärää. Keinuva matto vie kotiin, katulamppujen rivit kiertyvät hapsuiksi reunoille.

Kategoria: Arki 15 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 22.11.2008 - 00:24

Tässä oli jotain samaa fiilistä kuin Olavi Paavolaisen teksteissä, esim. Nykyaikaa etsimässä.kirjassa. Ei kieli, mutta tunne.
Joo, tykkäsin.

Tuima kirjoitti 22.11.2008 - 00:27

Kehtaanko tunnustaa, etten ole kyseistä opusta lukenut, korkeintaan selaillut... Mutta kiva jos tykkäsit :)

SusuPetal kirjoitti 22.11.2008 - 00:28

Joo, kehtaa vaan. Minunkin lukemisestani on aikaa...

Elegia kirjoitti 22.11.2008 - 00:30

Kirjoitat, Tuima, niin että alan kaivata aamuisia bussimatkoja töihin. Ja takaisin sitten myöhemmin. Niissä on jotakin nopeaa, sinistä. Toisia ihmisiä. Menossa jonnekin.

Tuima kirjoitti 22.11.2008 - 00:36

No, jos luen tuon paavolaisen, niin voin sitten kirjoittaa sitä vähän...

Elegia, minä kaipaan jo nyt pyörämatkoja, joiden aikana voi ajatella rauhallisia ajatuksia - tästä ehkä näkyy jonkinlainen työmatkapyöräilijän kokema bussimatkojen eksoottisuus. Mutta totta, busseissa alkaa usein miettiä minne kaikki ihmiset ovat menossa. Pitäisi varmaan ajatella bussimatkojen inspiroivia puolia :)

sivuaskel kirjoitti 22.11.2008 - 00:54

Ihania ovat nämä sinun tunnelmapalasi, taidokkaasti hahmotellut miniatyyrikuvat läsnäolemisesta tilassa, jossa ajatukset asettuvat sanoihin, tiivistyvät kieli- ja mielikuviksi. Helpoiksi katsella, matkustaa mukana. Kiitos, Tuima!

Tuima kirjoitti 22.11.2008 - 08:33

Sivuaskel, kiitos (*hyvin hämillään*)..

Kari kirjoitti 22.11.2008 - 09:19

Tuli mieleen monet bussimatkat, joita aikanaan Hesassa tein. Silloin tosin bussit olivat vanhempaa mallia ...

Leijonainen kirjoitti 22.11.2008 - 10:43

Minä jäin katsomaan heti, kuinka
"[s]inisyys vetää tummuvaa hämärää perässään:".
Ja nyt jäin miettimään, että noinko tuo kirjaimen kokomuutos ilmaistiin, vai ei. Sinä muistat tuon paremmin.

Muitakin hienoja ilmaisuja kuten "kaupunki ryöpsähtää" ja "ihmisten loimilankoina"...
Hieno tiivis kokonaisuus.

Tuima kirjoitti 22.11.2008 - 12:16

Kari tämä oli näitä uusia pitkän pitkiä nivelbusseja, huojuva ja keinuva.

leijonainen, noin se merkitäään, minä vain en koskaan muista mistä saan hakasulkeet omassa koneessani kaivettua esiin. Hauska että tartuit loimilankoihin :)

Hannah kirjoitti 22.11.2008 - 15:54

Minäkin tykkäsin tästä, paljon. Tunnelma on hieno, juuri niin talvisen marraskuinen kuin se nyt on. Samoin nuo ilmaisut, kaupunki ihmisten loimilankoina, matto ja hapsut.

Omat ajatukset lähtevät kuvasta helposti kauas, mutta tunnelma säilyy sinisenä. Hieno.

Piatta kirjoitti 22.11.2008 - 16:44

Kuvailet hienosti (: Tosin se ei kyllä ole sulle mikään uus juttu... (:

Tuima kirjoitti 22.11.2008 - 17:10

Kiitos, HannaH ja Piatta.

Uukka kirjoitti 22.11.2008 - 22:24

Tuo sininen hetki jota seuraa hämärä pimeys on sanoinkuvaamattoman kaunis. Hienosti kuvailtu!

tuima kirjoitti 22.11.2008 - 23:40

Kiitos, Uukka :)