Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Runosta liikkeelle

16.11.2008 - 07:00

Lähestyn sunnuntaiklassikkoa tällä kertaa tekstin kautta. Nyt varsinainen klassikko on William Butler Yeatsin runo Stolen child (kokoelmasta The Wanderings of Oisin and other Poems, 1889). Yeatsille omisteltulta levyltä Now And In Time To Be - a musical celebration of the works of W.B. Yeats runo löytyy karhean herkkänä Waterboysien ja runon lausuvan Tomas MacEoinin tulkintana. Laulu on myös Waterboysien omalla levyllä Fisherman's Blues.

Stolen child on innoittanut myös Loreena McKennittiä. Hänen sävellyksensä ja laulutapansa lähestyvät tekstiä toisella tavalla, lyyrisemmällä herkkyydellä.

Musiikkia muualla:

Hirlii yllättää valitsemalla erinomaisen pianistin.
HannaH tarjoaa lohtua marraskuuhun.
Sooloilijan blogilla soi soul.
Viides rooli matkaa pitkin valtavirtaa.
Lepiksen valinta on minun näkökulmastani varmaakin varmempi. Tätä yhtyettä klassikommaksi ei enää voi mennä.
Mariar on löytänyt enkeliäänisen nuoren naisen.
Vaiheinen ei tyydy fiilistelyyn, vaan antaa valottaa valitsemansa kappaleen kontekstia.

Kategoria: Sunday Classic 12 kommenttia Kommentoi

Sooloilija kirjoitti 16.11.2008 - 09:37

Kiitos tästä, ihan tuntemattomia minulle nämä esiintyjät. En ole myöskään tuosta runosta koskaan kuullut..Yatesia en ole koskaan lukenut, vaikka olemassaolon tiedän.. Teksti on vaikea ymmärtää, varsinkin laulettuna, joten oli oikein hyvä, että laitoit runoon linkin..

Tuima kirjoitti 16.11.2008 - 10:24

Molempiin esiintyjiin kannattaa tutustua, naislaulajista kiinnostuneen kannattaa tarttua Loreena McKennittin levyihin.

lepis kirjoitti 16.11.2008 - 11:05

Jotenkin vieraiksi ovat jääneet, mutta loistavaa kamaa. Kiitos tutustuttamisesta :)

Viides rooli kirjoitti 16.11.2008 - 11:39

Loreena McKennittin version tunsinkin, se on hieno sovitus ja Loreena laulaa koskettavalla tavalla.

Sen sijaan The Waterboys -yhtyeen versio oli itselleni entuudestaan tuntematon, kiitos siitä. Minusta oli hauskaa, että tarinan kertoi (lauloi) kaksi henkilöä. Se loi vaikutelman kahdesta erilaisesta näkökulmasta, vaikka sanat olivat tismalleen samat.

Aluksi biisin nopsa rytmi yllätti, mutta sen sisäisti ja hyväksyi pian. Yeatsin runo on lumoava, tai ainakin minuun se vetoaa sadunomaisella maailmallaan.

Tuima kirjoitti 16.11.2008 - 11:50

Minä pidän itse etenkin tuosta Waterboysien ja Tomas MacEioinin versiosta, mutta halusin siihen rinnalle toisen näkökulman runoon, koska valitsin nimenomaan tekstin tämän sunnuntain klassikoksi. Ja koska nämä ovat niin erilaisia, ne avaavat myös tekstiä eri tavoilla.

Pidän Yeatsin runosta ja olen tutustunut siihen alunperin juuri Waterboysien laulun kautta - tuo Yeats-tribuutti on ei hieno levy, esiintyjinä ovat mm. Van Morrison, Cranberries, Christy Moore, Sineád Lohan ja Richar Harris. Mukana on myös Yeatsin itsensä lausuma runo The Lake Isle of Innisfree.

mariar kirjoitti 16.11.2008 - 12:44

Waterboys oli ennestään tuntematon, sen esittelemisestä kiitos, mutta McKennit on vanha tuttavuus, häntä olen kuunnellut aikanaan hyvinkin paljon. McKennit aloittaa monesti tekstistä, hän säveltää vanhoihin runoihin jne.

Hirlii kirjoitti 16.11.2008 - 12:51

Olipa kertakaikkiaan hieno löytö !Yeatsin runot ovat tuttuja, mutta eivät nämä kappaleet, joista kummastakin huomasin pitäväni paljon.

Loreena välittää kyllä mielestäni paremmin tuon peri-irlantilaisuuden, joka tuntui luissa ja ytimissä asti.

Tuima kirjoitti 16.11.2008 - 13:35

Muistelinkin sinun pitäneen McKennittistä. En muuten pääse ns. ananyyminä kommentoimaan blogisi enkeliäänistä valintaa.

Hirlii, minä taas pidän Waterboysista - MacEioin aksentti ja tapa lausua vievät puolestaan minut suoraan runon ytimeen. Tämä taas puhuu erilaiseten näkökulmien tarpeellisuudesta :)

Vaiheinen kirjoitti 16.11.2008 - 15:00

Hienoja kappaleita. Kieltämättä minulle hieman tuntemattomia, vaikka arvelen Loreena McKennittin version kuulleeni aikaisemminkin jossain.

Kumpiko parempi? Jaa-a, luulisin kallistuvani jälkimmäisen puoleen...

Iines kirjoitti 16.11.2008 - 17:12

Oo, Waterboys... jossain alkoi kilkattaa pieni muistojen kello. Kiva bändi, kiva elämänvaihe.

Hannah kirjoitti 16.11.2008 - 17:12

Ja minä kun harkitsin tuon Fishermans bluesin laittamista juuri tähän sunnuntaihin. Tai muitakin Waterboys-kappaleita, tätä sinun valitsemaasi tai sitten vielä toiselta levyltä irlantilaistraditionaalia "Raggle Taggle Gypsyä". Tuota toista kuuntelin eilen youtubesta, - kun siihen tietysti törmäsin siellä.

Waterboys on ollut aina suosikkejani, - tai Mike Scott, ihan miten vain. Ja tuo levy, erityisesti.

Tuima kirjoitti 16.11.2008 - 17:40

Vaiheinen, hauska kuulla - kannatti sitten lisätä McKennitt mukaan :)

Iines :)

HannaH; mikä yhteensattuma! Olisin kyllä tipahtanut tuolilta, jos olisin löytänyt Waterboysien Stolen Childin jonkun toisen sunnuntaiklassikkovalintana :) Onkohan osallistujilla jotenkin yhteneväinen musiikkimaku??? Minulla ei erityistä suhdetta Waterboysiin - mutta pidän tuolla Yeats-levyllä olevasta Karl Wallingerin esittämästä Politics-kappaleesta - pidän myös itse runosta.