|
|
|||
|
09.11.2008 - 07:00
Tämänkertaisen laulun valintaan vaikutti Sooloilijan blogissa viime sunnuntain klassikon yhteydessä käyty keskustelu siitä voisiko k.d.lang jo valikoitua klassikoksi. Koska pidän k.d:stä päätin valita hänet ja varmemmaksi vakuudeksi päädyin valitsemaan todellisen klassikkolaulun eli Roy Orbisonin tunnetuksi tekemän kappaleen Crying. Olisin voinut päätyä kolminkertaiseen klassikkouteen ja valita Orbisonin ja langin yhteisesityksen, mutta koska olen alkanut kunnolla pitää tästä herkästä laulusta vasta k.d.langin esittämänä, tarjoan nyt sunnuntaiklassikoksi k.d:n soolon. Muuallakin klassikoidaan: Hirliillä on omien sanojensa mukaan klassikkojenklassikko. Sooloilija pohtii rakkauden raastavuutta kovin nuoren Mickin seurassa. SusuPetal tarjoaa silmän ja korvan iloa isille. Papin ja Sooloilijan laulajien välillä voi olla naisen kokoinen yhdysside. Lepiksen valinta onminulle tuntematon. Viides rooli luottaa räväkkään tätienergiaan, vaikka esityksestä on ns. tätiys kaukana. HannaH on ennakkoluulottomasti valinnut itselleen vieraan solistin.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Siis K.D. Langissa on aivan ihmeellistä se, että nyt myöhemmin, vuosien päästä tuosta laulusta, hän on saanut ääneensä tummaa syvyyttä, ja hän vain paranee. Moni laulaja ei nimittäin saa tätä syvyyyttä ääneensä.
Meinasin laittaa minäkin klassikoksi, mutta taidan ottaa myöhemmin.
K.D.:n äänessä on samaa muuttumista kuin Joni Mitchellin äänessä..
Sooloilija, onhan k.d. siirtynyt jo aika kauasa countrystakin...
Otan kyllä vielä klassikoissa esille koo deen, näitä pyhäpäiviähän riittää...:)
Kaunis, sointuva ääni.
kannattaa kuunnella k.d.langin kertakaikkisen hienot leonard cohen tulkinnat.
Hirlii, niin jospa esimerkiksi Susun ja muiden k.d:tä tuntemattomien ja vanhojen fanien iloksi jotkut etsisivät omia suosikkejaan. Olisihan hän sen ansainnut :)
Yksi niistä on Infinite and Unforeseen - josta löytyy yksi hieman takkuava elokuvaesitys: http://www.youtube.com/watch?v=W0hHCODDudg
Sitäpaitsi hänen tulkintansa vaikka Neil Youngin After the Goldrushista on melkein miellyttävämpi kuunneltava kuin alkuperäinen.
Eli Hirlii, osallistun mielelläni k.d:n keskiviikkoon. Toivottavasti ei napata samaa kappaletta :)
k.d.langista on tehty paaaaaaaaaljon juutuubi pätkiä, sieltä vaan jokainen penkomaan...
No eipä tässä kommentissa kyllä juurin kehumista ole. Pidän siis alkuperäisestä esityksestä enemmän. Ei Langissa mitään vikaa ole, mutta olen aina karsastanut uusiobiisejä. Sisään rakennettu mekanismi siis.
Lepis, minä taas jostain syystä pidän uustulkinnoista, en tietenkään kaikista, mutta esimerkiksi tästä, koska langin laulutyyli on enemmän minun makuuni.