Hanna Haurun pienoisromaania Tyhjien sielujen saari (Like 2005) luin hämmentyneessä mielentilassa, sohvan selkänojaan painautuneena ja kirjaan tiukasti kiinni tarttuneena, suuren myötätunnon ja vastenmielisyyden velloessa mielessä samaan aikaan.

Tyhjien sielujen saari on pieni, vain 112-sivuinen romaani, joka koostuu eristetyn saaren leprahoitolaan lähetetyn naisen muistiinpanoista, joita katkovat muutaman muun henkilön (mm. saarella työskentelevät pappi ja sisar) lyhyet ajatukset. Nainen tuodaan saareen pian synnytyksen jälkeen, yhteys läheisiin katkeaa paria kirjettä lukuunottamatta samantien. Naisen menneisyydestä paljastuu vain muutamia viitteenomaisia asioita, joita ei tarkenneta. Muistiinpanoissaan nainen kuvaa saaren elämää, vuodenaikojen vaihteluita, pieniä askareita ja sairauden etenemistä omassa ruumiissaan sekä hidasta suistumista alkoholista riippuvaiseksi, viina kun on naisen ainoita hoitomuotoja kipulääkityksenä.

Teos ei määrittele tapahtumien ajankohtaa eikä paikkaa. Spitaali Jumalan rangaistuksena ja sairaiden eristäminen viittaavat kaukaiseen aikaan. Saaren esikuvana voisi olla Seilin saari, jonka leprahoitola suljettiin 1785, mutta suurta merkitystä näillä tiedoilla kirjan lukemisen kannalta ei ole. Romaani on tarinaltaan vahva, sen pinnan alla kulkee monia mahdollisia tulkintavaihtoehtoja. Lukijan ajatuksille on jätetty paljon tilaa. Naisen hyväksyvän tuntuiset pohdinnat synnin merkityksestä taudin syntymiseen viittaavat siihen, että hän ajattelee jotain tiettyä tekoa, mutta ei paljasta sitä muistiinpanoissaan.

Hauru kirjoittaa vahvaa tekstiä, toteavaa ja tarinan tasolla erittäin hurjaa. Taudinkulun kuvaukset ovat tarkkoja ja osin luotaantyöntäviä, mutta silti kirjailija ei mässäile kauheuksilla. Tietynlainen salaperäisyys ja myyttisyyskin lävistävät teoksen. Päällimmäiseksi jää tunne ahdistavan surullisesta ihmiskohtalosta. Vaikka aiemmin sanoin, etteivät mahdolliset historialliset viitteet sinänsä ole tärkeitä romaanin luvun kannalta, jokin merkitys niillä lukukokemukseen kuitenkin on. Ne tuovat lukemiseen mukaan totuuden häivän ja se tekee tarinasta vielä surullisemman ja ahdistavamman. Tyhjien sielujen saari on vahva ja onnistunut teos, kannattaa ehdottomasti tutustua siihen ja Haurun muuhunkin tuotantoon.