Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Miten kuvata äänekkyyttä ja hiljaisuutta

30.10.2008 - 09:56

Miten voi kuvata äänekkyyden ja hiljaisuuden samanaikaisuutta? Kakofonia lyö korviin ulko-oven auettua. Autonpyörien kohina asfaltilla, moottoreiden hurina, työmaan tasainen pauke, liikennevalojen piipitykset, ambulanssin ja poliisiautojen piipaat. Aamun pakkasilma päästää äänet liki, kantaa kaukaisetkin kirskahdukset ja murinat. Askelten varoivaisuus jäisellä asfaltilla ja polkupyörän narina ja sorahtelu hiekkatiellä kuuluvat vierestä mutta vähäisempinä. Satunnaisesti jokin lintu heläyttää aamutervehdyksen toverilleen.

Ja samaan aikaan maisema ympärillä on täysin tyyni ja hiljainen, piittaamaton ympäröivistä äänistä. Tuuli ei havista lehtiä, huurteen peittämät korret eivät napsahtele, jääreunus jähmettää lehdet liikkumattomuuteen, veden pintaa eivät virtaukset riko. Usva leijuu ruohikon yllä paikallaan, auringon kylmänvaaleanpunaiset säteet eivät laula.

Kategoria: Arki 16 kommenttia Kommentoi

lepis kirjoitti 30.10.2008 - 10:20

Tässäpä olisi oiva visualisoinnin paikka -> valokuvatorstaille hyvä aihe :)

Hirlii kirjoitti 30.10.2008 - 10:55

Niinpä ! Hiljaisuuden ja ympärillä hyörivän äänten sekamelskan rinnakkaiset todellisuudet. Kerran kirjasin vähän aikaa kaikki ne äänet, jotka olivat arkiympäristössäni ja olin lakannut jo osittain kuulemasta niitä. Arjessa kuuluu tavattoman monia ääniä.

mariar kirjoitti 30.10.2008 - 12:14

Joo. :)

Tuima kirjoitti 30.10.2008 - 12:45

Lepis, hankala myös, miten tuoda kuvaan samaan aikaan ääni ja hiljaisuus?

Hirlii, tuntuuko sinusta, että pakkasilma tekee äänistä kovempia? Kirjoitus perustuu yhden aamun kokemuksiini, arkiäänet tuntuivat yhtäkkiä erittäin kovilta.

Mariar, niinpä, mietitään aiheita.

SusuPetal kirjoitti 30.10.2008 - 13:42

Yritin tasapainottaa ääntä ja hiljaisuutta videossa, jonka tein kirjamessuilta. Minua kiehtoo tuollainen häly, jonka keskellä ihmiset kävelevät omassa hiljaisuudessaan. Ratkaisin asian käyttämällä hälyn taustana hiljaista pianomusiikkia. Paikoitellen onnistuin.

Tuima kirjoitti 30.10.2008 - 14:08

"häly, jonka keskellä ihmiset kävelevät omassa hiljaisuudessaan" on myös hankalaa kuvata, se on rinnakkainen tälle kokemukselle. Hiljainen maisema ja äänekkyys, joka ei ole siitä maisemasta lähtöisin.

Hirlii kirjoitti 30.10.2008 - 16:54

Jaa, enpä ole tuollaista tullut ennen ajatelleeksikaan, että pakkasella äänet tuntuisivat kovemmilta. Vaan saattaisi se kyllä, todentotta ollakin niin. Väsyneenä myöskin aistit herkistyy.

Leijonainen kirjoitti 30.10.2008 - 19:06

Olen samaa mieltä, että pakkanen korostaa ääniä. Samoin käy ihan tyynessä, kuulaassa kesäillassa - kaikki äänet kuuluvat kilometrien päähän.
Mielenkiintoinen pohdinta.

erikeeper kirjoitti 30.10.2008 - 20:19

Leijonaisen kommentista mulle tuli mieleen kokemus muutaman vuoden takaa. Kokemus oli suorastaan aavemainen. Kuulin yöllä lapsen itkua. Talossa ei ollut silloin lapsia ja ääni tuli ulkoa. Hyvin läheltä. Olin itse asiassa varma, että joku lapsi itkee ikkunan ulkopuolella. Niin varma, että piti mennä oikein ulos katsomaan vaikka oikeasti hirvittikin. Olin kalpea ja karvat pystyssä. Ei siellä tietenkään mitään ollut. Epäilin kokemustani, luulin kuvitelleeni kaiken. Mutta äänen kuuli myös äitini. Sanoi myös ettei ole koskaan nähnyt minua niin pelästyneenä. Jälkeenpäin yritin selvitellä asiaa ja löysin jonkunlaisen selityksen. Säätilaan liittyvä ilmiö jonka nimeä en muista. Inversio? Äänet kantautuivat kaukaa naapuritalosta kaiketi.

Tuima kirjoitti 30.10.2008 - 21:41

Hirlii, Leijonainen ja Erikeeper, tuo kuvaus perustuu äskeiseen kokemukseeni, jossa aamun kaikki äänet tuntuivat vyöryvän päälle, jopa autonpyörien kohina asfaltilla kantautui kaukaa kovana - kaikki arkiaamun äänet kuuluivat paljon normaalia kovempina. En keksinyt muuta syytä kuin pakkasen, en tosin tiedä pitääkö paikkansa. Erikeeperin mainitsema inversio voisi olla yksi vastaus, pitää vähän lueskella asiasta enemmän - ja kuka tahansa olisi pelästynyt tuota Erikeeperin kuvaamaa tilannetta, sehän kuulosti melkein kummitusjutulta.

erikeeper kirjoitti 31.10.2008 - 10:24

Kyllä se oli aika kammottava, spooky kokemus. Herätä riipivään lapsen itkuun. Aivan kuin ääni olisi tullut ikkunan takaa. Kyllä siinä kaikenlaista mieleen tuli. Kuuntelin ääntä pitkään sängyssä maaten ennenkuin rohkaisin mieleni ja menin karvat pystyssä pihalle. Ilmiö tosiaan liittyi kylmään säähän ja jotenkin vielä ilmanpaineisiin tms.. täytyypä itsekin tutkia asiaa musitin virkistykseksi.

Tuima kirjoitti 31.10.2008 - 11:29

Ja ehkäpä kokemus kääntyisi runoksikin?

erikeeper kirjoitti 31.10.2008 - 20:37

Mulla joku rääpäisy tuosta tapahtumasta onkin. Muistaakseni. Jossain todella syvällä.. ja se oli syvältä.

Täytyy joku päivä rääpäistä uusi, toivottavasti parempi.

Tuima kirjoitti 31.10.2008 - 21:28

Siitä vain purkamaan tapahtumaa uusin säkein!

erikeeper kirjoitti 01.11.2008 - 00:06

Jep. Kyllä siinä säkkejä tarvitaankin :-) Tulee meinaan sen verran paljon puuta/heinää..

Tuima kirjoitti 01.11.2008 - 00:37

Ensin paljon puuta heinää, sitten punakynä kouraan ja lopputuloksena tiivistetty runo. Jotenkin noin, kait.