Minä en tunne mitään epäsympatiaa maanantaipäiviä kohtaan niin kuin en marraskuutakaan, mutta joskus marraskuusta nauttiminen on lähtökohtaisesti huomattavasti helpompaa kuin joidenkin maanantaiaamujen. Jos onnistuu käräyttämään kääminsä ja siinä sivussa puolen perheenkin hermot ennen aamupalaa (kun ollut huonotuulinen ja päänsärkyinen jo pari kolme päivää, niin siitähän on helppo jatkaa vanhasta muistista), jos aamuajankulun nopeus jää osalta porukkaa huomaamatta, sähköposti muistuttaa omasta emätyömokasta - vaikka sen mokan tunnistaisi vain itse -, jos pyykkivuori estää kylpyhuoneeseen pääsyn, pesukoneesta löytyy kolme päivää kosteana lojunut pyykki, kompostipussi tarrautuu kiinni ämpärin reunaan, kompostiämpärin pesuvedet leviävät pitkin eteisen lattiaa (äläkää kysykö miten, ette uskoisi kuitenkaan), tukka sojottaa puhtaanakin ylimääräisiin suuntiin, nenään on ilmestynyt finni, kunnallisvaaliehdokas ei mennyt läpi, tavarat putoilevat, lounaat tarttuvat kattilan pohjaan, puhdasta paitaa ei löydy, huumori on jäänyt nukkumaan vaikka itse on nukkunut huonosti, pöydällä villakoirat pitävät laukkakilpailuja, ikkuna paukkuu, kaikissa sukkahousuissa on silmänpako eikä mikään musiikki lohduta, niin juuri tämä maanantai ei näin alkuiltapäivään mennessä ole ihan täydesti ollut minun juttuni.