Pidätellyn tuskainen ja melankolinen tulkinta, hurjaakin hurjempi revitys, josta monella nykyesiintyjällä olisi paljon opittavaa vai hallitun teatterimainen esitys? Siinäpä pulma tämän sunnuntain klassikkoa valittaessa, sillä Jacques Brel hallitsi kaikki nuo. Brel esiintyy teatraalisesti heittäytyen ja onnistuu vaikeassa lajissa hienosti. Teenkin kompromissin ja valitsen tällä kertaa kolme klassikkoa, niistä jokainen voi valita itselleen sopivimman.
Ne Me Quitte Pas - tätä on on jo lähes vaikea katsoa, laulajan tunnetilaan heittäytyminen ja kyyneleet tulevat liki ruudusta läpi. Tunnetila on aito tai hyvin näytelty.
Tämän sunnuntain klassikkoja - mieslaulajat ovat tällä kertaa päivän sana:
Hirlii on valinnut hienon suomalaisäänen. Viides rooli on valinnut yhden unohtumattomimmista Suomi-filmin kohtauksista. Karikin klassikoi vahvojen miesten kappaleella. Sooloilijan klassikkolaulaja on myös todellinen heittäytymisen mestari. HannaHin klassikko onkin suosikkiyhtyeeni. SusuPetal luottaa heviballadiin. Lepis menee rock'rollin juurille. Itkupilli luottaa saksalaiseen elektroniseen musiikkiin.
No, Brel toki on klassikko. Aikamoisia videoklippejä olit löytänytkin :) Esiintyjä Brel tuntuu kyllä "valuttavan" tunteensa kuuntelijan päälle, tulee vähän vaivaantunut olo.
Tuima kirjoitti 26.10.2008 - 09:26
Joo, varsinkin tuossa ensimmäisessä, jossa Breliä on kuvattu kasvoista kasvoihin. Nuo toiset ovat toisella tavalla teatraalisia, joten niissä vaivaantumisen tunne ei minua vaivaa.
Vau, nyt olit valinnut tunteisiin vahvasti vetoavan tulkitsijan, tai no, ainakin minun tunteisiini vetoavan;-).
Brel teki elämänsä aikana uskomattoman hienoja lauluja. Myös suomalaiset laulajat ovat tulkinneet hänen tuotantoaan koskettavalla tavalla. Näin aikanaan Helsingin kaupunginteatterin esityksen Laulusi elää, Brel!, jossa lauloivat mm. Susanna Haavisto ja Saara Pakkasvirta. Muistan yhä laulujen synnyttämän vahvan tunnelman.
Kiitos, Tuima. Erinomainen valinta sunnuntaiklassikoksi.
Tuima kirjoitti 26.10.2008 - 11:26
Hyvin kiteytetty, Kari: vähäeleinen sovitus ja intohimoinen tulkinta.
Viides rooli, Brel on ollut suosikkini jo liki teini-iästä allaen. Arvelinkin, että kyllä sunnuntaiklassikoita harrastavien joukosta joku toinenkin Brel-fani löytyy :), joten ole hyvä vain. Hector on tehnyt hyvän tulkinnan Amsterdamista ja nyt olen suunnitellut hankkivani Florent Pagnyn Brel-tulkintoja.
SusuPetal kirjoitti 26.10.2008 - 13:47
Huh, olipa heittäytymistä. Heh, aikanaan, kun tuo ne me quitte pas oli listoilla suomenkielisenä (olisikohan Anki laulanut), muistan isän sanoneen, että sellainen valitus kyllä pistää lähtemään.
Amsterdam on hieno kappale, eniten pidän varmaan David Bowien versiosta.
Tuima kirjoitti 26.10.2008 - 14:43
Niin, mutta niin vetoava :) Bowienkin versio on OK, mutta mulle Brel on ylittämätön, ainakin tähän mennessä.
Brel on äänenä niin tuttu. Vaikkei paljon ymmärtäisi kieltäkään, aistii intohimon ja suuret tunteet!
Amsterdamista pidän ehkä eniten. Sitähän on kuullut monen muunkin tulkitsevan. Tom Waits on myös muistaakseni tehnyt versionsa.
Klassikoissa on nyt paljon ollut hyviä miehiä. Jospa ens viikolle löytyisi klassikkonainen (siis ainakin minulla), ellei sitten taas kolahda mieleen joku ihana mieslaulaja..
Tuima kirjoitti 26.10.2008 - 14:58
Joo, mä mietin samaa - ensi viikoksi taidan valita naislaulajan :)
Strong stuff! Ja niin taisi olla Matildakin ;)
Upeaa!
Hannah kirjoitti 27.10.2008 - 13:10
Chanson on tyylilajina todella tulkitsijoiden juhlaa. Ja sitten niissä on vahva latinalais-romaaninen tunnelma. Parhaita, niin kuin tätä, Piafia tai muutamia muitakin kuuntelee kyllä ilokseen, vaikka jääkin miettimään mistä sanat mahtavat kertoa. - Ranskanopettaja parka, hän yritti hyödyntää chansonejakin... mutta laihoiksi jäivät tulokset.
Tuima kirjoitti 27.10.2008 - 13:25
Breliä löytyy tuubista myös englanninkielisen tekstityksin, niitä on hyvä vilkuilla, muuten menee kyllä minulta liki kaikki ohi. Mutta tunnetilaakin voi lauluissa kuunnella.
Oi, mikä mahtava ääni ja ärrä, kylmät väreet menee. Etenkin tuo Mathilde tehosi, mutta muutkin.
Minulla on valtavia aukkoja musiikin puolella, täytyy myöntää. Kaikkea uutta täällä blogeissa oppii ja kuulee. HIENOA! KIITOS!
Perunapää Marian studiosta
Brel teki elämänsä aikana uskomattoman hienoja lauluja. Myös suomalaiset laulajat ovat tulkinneet hänen tuotantoaan koskettavalla tavalla. Näin aikanaan Helsingin kaupunginteatterin esityksen Laulusi elää, Brel!, jossa lauloivat mm. Susanna Haavisto ja Saara Pakkasvirta. Muistan yhä laulujen synnyttämän vahvan tunnelman.
Kiitos, Tuima. Erinomainen valinta sunnuntaiklassikoksi.
Viides rooli, Brel on ollut suosikkini jo liki teini-iästä allaen. Arvelinkin, että kyllä sunnuntaiklassikoita harrastavien joukosta joku toinenkin Brel-fani löytyy :), joten ole hyvä vain. Hector on tehnyt hyvän tulkinnan Amsterdamista ja nyt olen suunnitellut hankkivani Florent Pagnyn Brel-tulkintoja.
Amsterdam on hieno kappale, eniten pidän varmaan David Bowien versiosta.
Amsterdamista pidän ehkä eniten. Sitähän on kuullut monen muunkin tulkitsevan. Tom Waits on myös muistaakseni tehnyt versionsa.
Klassikoissa on nyt paljon ollut hyviä miehiä. Jospa ens viikolle löytyisi klassikkonainen (siis ainakin minulla), ellei sitten taas kolahda mieleen joku ihana mieslaulaja..
Upeaa!
Minulla on valtavia aukkoja musiikin puolella, täytyy myöntää. Kaikkea uutta täällä blogeissa oppii ja kuulee. HIENOA! KIITOS!