Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Sillalla

23.10.2008 - 23:33

Minä kuljen läpi tämän harmaan, yli ritisevän veden liukkailla laudoilla. Metsä sulkeutuu takanani, oksat kuroutuvat toisiinsa eikä paluuta ole. Kuivat kaislat kahisevat hiljaisia lauluja, silta natisee jalkojeni alla. Uusi ranta lähestyy.

***************************************************************

Runotorstain haasteena on Elviksen Keltainen kuu -blogista löydetty kuva Silta nykyaikaan.

Kategoria: Torstaiblogit 13 kommenttia Kommentoi

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti 24.10.2008 - 12:40

Uusi ranta. Tulevaisuus.

Anonyymi kirjoitti 24.10.2008 - 17:04

"Minä kuljen läpi tämän harmaan..."
Jos jonkun läpi voi kulkea, silloin se joskus loppuu, onneksi, toivon että vastassa on valoa. Ainakin tulevaisuus. Kulku ei aina ole helppoa, eikä sillan kunnostakaan tiedä, mutta uusi ranta on vastassa.
Hieno runo taas! Kiitos!

John kirjoitti 24.10.2008 - 18:16

Uudelle rannalle siekin menossa :)
Toinen mikä pisti silmääni on tuo sinun Tuumailua tekstisi yläpalkis. Sorry, enpä muistanut sitä...katso vaikka uus osoitteeni:(
Eihän haittaa, sama pää mulla kuin ennenkin.

Tuima kirjoitti 24.10.2008 - 19:26

Oh-show-tah hoi-ne-ne, juuri niin.

Anonyymi, kiitos :)

John, ei liene ainoa tuumailla-verbiin liittyvä. Tuskin osoitteet sekaisin menee, et ole vuodatuksessa ja mun osoitteessa lukee tuima :)

elvis kirjoitti 24.10.2008 - 22:04

Aika kulkee askel askeleelta ja vain eteenpäin - juuri nyt. Juuri nyt on aina.

elvis kirjoitti 24.10.2008 - 22:20

Olisi asia varmaan selvinnyt yhdestäkin kommentista.
Toisaalta kaiku alleviivaa viestiä, sillä aika kulkee eteenpäin juuri nyt.

Lopetan raportoinnin ajankulusta tähän.

Tuima kirjoitti 24.10.2008 - 22:26

Toisto vahvistaa :) Olin juuri poistamassa kommenttikaikua, niin ehdit uudestaan vierailulle.

Aika on ihmeellinen asia, ei sen raportointia voi lopettaa, aika on sama ja muuntuva.

arleena kirjoitti 24.10.2008 - 22:58

Ytimekäs runo. Ritisee, sulkeutuu, kuroutuu, kahisee, natisee, lähestyy -verbit kertovat tunnelman

Tuima kirjoitti 24.10.2008 - 23:17

Noin poimittuina ne tosiaan tekevät niin, Arleena. Kirjoittaessani en ajatellut asiaa niinkään, mietin onko natista äänteelliseti sopivampi kuin narista ja mikä ero näillä kahdella verbillä on.

genoveeva kirjoitti 25.10.2008 - 11:05

Kuljin kerran tuollaista jossain Meriteijon lähettyvillä. pitkospuita pitkin siis. Sinne katosi stressi ja kaikki vaivat. Suon hiljaisuuteen. Hieno runo sinulla.

erikeeper kirjoitti 25.10.2008 - 15:01

Metsä sulkeutuu takana ja oksat kuroutuvat. Lankut ovat liukkaita. Sanot ettei paluuta ole. Ehkei. Onneksi uusi ranta jo näkyy.

utukka kirjoitti 26.10.2008 - 01:35

Ainakaan ajassa paluuta ei ole, mutta siltoja on ihme kumma moneen suuntaan. Positiivista!

Tuima kirjoitti 26.10.2008 - 09:04

Kiitos Genoveeva, Erikeeper ja Utukka, hyvistä kommenteista!