Olen viime päivinä pohdiskellut paljon jalkapalloa ja pohdin taaskin. Olen aina pitänyt lajin lähtökohtaa hyvin demokraattisena ja kaikille mahdollisena. Tarvitaan vain peli-intoa ja jonkinlainen räsyistä tehty pallo ja niin jokainen halukas voi alkaa kehittää taitojaan takapihoilla ja kadunvarsilla missä päin maailmaa tahansa. Aluksi rahaa ei juuri kulu. Yhtä helppoa urheilua lienee vain juoksu.

Jalkapallo tarjoaa sosiaalisen nousun mahdollisuuden monille köyhille pojille niin Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa kuin Lontoon East Endissa, mutta helppoa ei nousu ole lahjakkaimmillekaan. Jalkapallon uraputkeen päässeet kohtaavat kaikenlaisia seurajoukkueita, siirtomarkkinoita ja managereita eikä hyvää tahtoa ja tasaveroisuutta taida ihan kaikille riittää. Ei miljoonatulojakaan. Silti joillekin tarjoutuu edes jonkinlainen mahdollisuus päästä irti köyhyyden kurimuksesta ja kakkosluokan kansalaisuudesta.

Mahdollisuus on tarjoutunut tähän mennessä kuitenkin yleensä pojille. Voisiko jalkapallo tarjota tulevaisuudessa samoja mahdollisuuksia myös faveloiden lahjakkaille tytöille? Afrikan ja Aasian köyhille tytöille? Mutta ennen kuin se olisi mahdollista mitä pitäisi muuttaa? Asenteita, kulttuurisia koodeja, parantaa naisen asemaa? Poistaa köyhyys ja epätasa-arvo? Vaikka naisilla on jo omat jalkapallon maailmanmestaruuskisansa, kestää silti kauan ennen kuin laji on yhtä arvostettua kuin miesten. Tai että naisten eripuolilla maailmaa edes on mahdollista ja sallittua pelata jalkapalloa.

Loppupäätelmä? Jalkapallon demokraattisissa lähtökohdissa on aukkoja.