hänen sanansa jäävät sinulle(kin) lahjaksi. kirjoitit kauniisti.

Kiitos - Haavikolla on upeita lauseita ja parhaimmillaan hän on loistelias.

Suuri puu on kaatunut, mutta hänen vihreytensä säilyy ja pysyy.
Haavikko ei ollut minunkaan lempikirjailijani, mutta arvostan hänen rohkeuttaan ja sanavalmiuttaan. Etenkin alkutuotanto on lähempänä minua.

Miehen pitää kuolla ennen kuin minä tartun teoksiin - hävettää.

Kirjoitit kauniisti.

Kiitos, Piatta. Mutta älä suotta häpeile, niin on käynyt meille monille monen muun kirjailijan kohdalla. Hyvät kirjat odottavat löytäjäänsä kärsivällisesti.

Haavikko elää meille kirjoissaan. Kuolematon. Kauniisti kirjoitit.

Niin elää, se on kirjallisuudessa lohdullista, sanat eivät kuole kirjailijan myötä.

Kiitos, Tuima, kauniisti kirjoitit!

"Kun Haavikko teki runodebyyttinsä 50-luvun alussa, hänen ilmaisutapansa koettiin hämmentävän uudeksi. 20-vuotias tekijä vaikutti valmiilta ja itsetietoiselta. Ohjelma oli tämä:

Sillat voitetaan kulkemalla niitten ylitse.
Jokainen paluu on tappio.
Jokainen lähtö on voitto paluusta.
Runoilija,
paperit on kirjoitettava loppuun.

Haavikon runoutta on pidetty vaikeatulkintaisena, mutta kyse on ehkä enemmän jonkinlaisesta häikäilemättömästä suoruudesta tai "vaikeasta yksinkertaisuudesta", niin kuin Bo Carpelan on sanonut. Runot eivät sisällä mitään symbolijärjestelmiä; "niihin ei ole avainta, kun ei ole lukkoakaan", sanoo Haavikko itse."

Häikäilemätön suoruus ja vaikea yksinkertaisuus kuulostavat aivan Haavikolta. Runoilijan ohjelmaksi runo on hyvä. Kiitos tästä lainauksesta.