Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Rapistuvaa ja murentuvaa

04.10.2008 - 19:25

Reunani rapisevat, lauseiden raoissa laastit murentuvat, pölyä ja kuonaa nousee sanojen väleihin. Sade levittää lätäköt, kastelee perustukset. Helman ruudut rispaantuvat, suorat linjat valahtavat. Kylmä puhallus jähmettää kaikki väärään asentoon.

**************************************************************************

Runotorstain aiheena on kiltti.

Kategoria: Torstaiblogit 16 kommenttia Kommentoi

Muskeli-Netta kirjoitti 04.10.2008 - 22:20

Joku tässä kiehtoo: kuva, tunnelma, ennen kaikkea äänteellisyys, kuulen runon ääneen: klusiilit napsahtelevat, ässät suhahtavat kapeikoistaan. Mutta onko tämä kiltti? Ehkä liian kiltille voi käydä näin?

Tuima kirjoitti 04.10.2008 - 22:24

Kiitos:) Tuskin liian kiltti, ehkä riita? En nyt lähde tulkitsemaan.

lepis kirjoitti 05.10.2008 - 00:32

Kannattaisiko pyllähdellä vähemmän ;D

Tuima kirjoitti 05.10.2008 - 00:39

Joo, varmaankin :)

utukka kirjoitti 05.10.2008 - 03:38

Olisiko kyseessä paremminkin alistuneisuus tai masennus - mahdollisesti kiltteyden saurauksena?

Leijonainen kirjoitti 05.10.2008 - 12:27

Voi, miten pidin näiden sanojen soinnuista ja rinnastuksista. Välillä tuli tunne asun eli kiltin elollistamisesta, välillä taas killteyden murenemisesta ja jopa tämän runon pohjan pettämisestä. Kaikki tämä yhdessä teki runosta hienon. Runon pohja ei siis missään tapauksessa ole pettämässä, vaikka mitä tunkisi sanojen väleihin. Antaa tunkea vaan, kaikki rakstuttavat runoa. Toisaalta yksi runon arvo on sen tiiviys.

Tuima kirjoitti 05.10.2008 - 13:28

Utukka, alistuneisuutta ja masennusta en ajatellut, mutta jonkinlaista kiltteyttä kyllä.

Leijonainen, pyrin tiiviyteen ja hauskaa jos siitä tiiviydestä irtoaa paljon lukijalle. Kiitos, kun pidit.

Frieden kirjoitti 05.10.2008 - 14:28

Lähdin tulkitsemaan myös asusta.Ruutujen järjestelmällisyydestä ja siitä kuinka kaikki menee väärin,vaikka ei pitänyt hei! Todella monisyinen runo ja tosiaan,viitaten edelliseen,runo on tiivis,mutta avaa monia tulkintoja.Teksti on siis erittäin taidokas.

harakka kirjoitti 05.10.2008 - 19:49

Luin monen kertaan runosi, enkä oikein osaa kuvailla, mitä tunsin, Mutta tuntui siltä, että oletkin liian kilti,
ja hajoat itse!
Muista myös itsesi silti, niin kiltti ei saa olla...että omat tunteensa unohtaa!
Hyvä runo! Tykkäsin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti 05.10.2008 - 20:19

Tosi kiltisti sanottu Tuima.

Tuima kirjoitti 05.10.2008 - 21:08

Harakka, kiitos - vaikka tietenkin tämä on vain runo eikä minun kuvani :)

Oh-show, mikä kohta oli kiltisti sanottu???

marjaisa kirjoitti 05.10.2008 - 23:58

Hienoa ilmaisua tekstissäsi!

Tuima kirjoitti 06.10.2008 - 07:36

Kiitos, Marjaisa :)

Tommi kirjoitti 06.10.2008 - 10:22

Kylmyys kaunistaa. Ihminen on luonnon armoilla. Luin tämän ihmisen ulkoisena "hajoamisena" enkä niinkään "kiltteyden" kuvana. Tosin onhan se kilttiä, että yriittää pitää helman ruudut rispaantumattomassa kuosissa. Niin, onhan meidät opetettu näyttämään huolitelluilta jne. Tämä toi jännästi mieleeni yhden tietyn paikan, nimittäin Turun pääkirjaston vanhan osan edessä olevan suihkulähteen. Johtuukohan siitä, että sinulla on jotakin tekemistä kirjaston kanssa, vaikka ei kuitenkaan Turun kirjaston...

Tuima kirjoitti 06.10.2008 - 11:06

Jänniä tulkintoja tulee vastaan. Ulkoinen hajoaminen, sisäinen hajoaminen, puheen hajoaminen? Kiltti puhekin voi hajota ja rapautua.

Turun vanha pääkirjasto - jos siitä puhut - on harvoja turkulaisia kirjastoja joissa olen käynyt, mutta en muista suihkulähdettä. Ainakin muinoin kirjasto itse oli minusta upea paikka.

noru kirjoitti 07.10.2008 - 23:28

tässä runossa kiltteydestä on tullut taakka, todellisuudessakin näin käy usein.