Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Salaisuus?

26.09.2008 - 22:01

Aamulla on syksy ja illalla tähtikirkas, välissä kesä ja huikea valo.
Tiedätkö onnesi olevan tässä naisessa jonka sylin lämmössä voit levätä ja lentää korkeuksiin?

***************************************************************************

Runotorstain haasteena on vajaa säepari Joona Kivirinnan runosta 'Paluu' (kokoelmasta Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet, Tammi 2008, s. 54):

Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta ---

***************************************************************************

Tommin etsittämän muutosehdotuksen jälkeen kysymyksistä väitteisiin, tiedä sitten säilyykö silloin salaisuus:

Aamulla on syksy ja illalla tähtikirkas, välissä kesä ja huikea valo.
Tiedät onnesi olevan tässä naisessa jonka sylin lämmössä voit levätä ja lentää korkeuksiin.

Kategoriat: Katkelmia , Torstaiblogit 17 kommenttia Kommentoi

Elegia kirjoitti 26.09.2008 - 22:37

Hmm, tuli mieleen kesäromanssi ja toive siitä, että se kantaisi. Vähän haikea, koska torstain haasteen kautta tarkasteltuna se ei ehkä kantanut...

Utua kirjoitti 27.09.2008 - 03:34

Niin, tiedätkö? Vai onko se sinulle vielä/yhä salaisuus? Joitakin salaisuuksia on selviteltävä itse.

Leijonainen kirjoitti 27.09.2008 - 09:12

Aamulla lähtijä ei kertonut todellisia tunteitaan, siksikö salaisuus painaa? Ehkä hän ymmärtää yön arvon vasta myöhemmin - mutta onko mahdollisuutta palata enää?
Kauniisti kuvatut onnen hetket.

maaretta kirjoitti 27.09.2008 - 09:36

Minulla tuli mieleen päivänsäde menninäinen -pariskunta. Menninkäinen kyllä tietää nin että maailma melkein mullistuu mutta ei uskalla tai ei osaa kertoa kunka tärkeä toinen on.

helanes kirjoitti 27.09.2008 - 15:12

Minulle jäi - salaisuudeksi. :)

Tommi kirjoitti 27.09.2008 - 15:15

Vastaanko, että "tiedän". Kaiken se kestää, tylsätkin hetket? Tuima, tämä on hyvä, mutta voisi olla terävämpi puettuna väitteeksi eikä kysymykseksi.

Tuima kirjoitti 27.09.2008 - 18:10

Kiitos kommenteista, mielenkiintoisia ajatuksia olette kirjanneet.

Tommi, voisi ollakin terävämpi ja parempi niin, mutta väitelause poistaisi salaisuuden. Ja kyllä kai se tylsätkin hetket kestää, kaikkihan me olemme tylsiä ajoittain, mikseivät sitten arkiset hetketkin. Hyvä että vastaat "tiedän", siitähän on jo tylsyys kaukana.

Tommi kirjoitti 27.09.2008 - 19:07

Ei väitelause poista salaisuutta. Runo on aina kysymys ja siten jonkinlainen salaisuus. (Tiedän, väitteeni mukaan tämä haaste kestäisi runon kuin runon.)

Tuima kirjoitti 27.09.2008 - 21:51

Minusta runo ei aina ole kysymys, usein se väittää tai toteaa - salaisuutena sen sijaan usein pysyy mikä on väitteen sisältö. Mutta laitoin rinnalle nyt jonkinlaisen väitelauseen. Ehkä se on parempi, mutta minähän nyt näissä teksteissäni muutenkin olen kyselijä.

Leijonainen kirjoitti 28.09.2008 - 10:08

Tommi on taitava runoilija, mutta nyt väärässä. Runosta poistuu paljon, jos kysymys jää pois. Kysymykset runoissa ovat kaikkein tehokkaimpia, älä jätä niitä pois. Kysymyksiä suosittelee suuri runoguru Risto Ahtikin.

Tuima kirjoitti 28.09.2008 - 10:23

Pidän itse kysymysmuodosta ja käytän sitä paljon, siksi tämäkin alunperin muokkautui sellaiseksi. Halusin kokeilla Tommin muutosehdotusta - asiasisältö muuttuu minusta hieman, samoin se muuttuisi, jos jättäisin täsmentävän 'tässä' pois.

Minustakin Tommi on taitava runoilija.

Sanakehrääjä kirjoitti 28.09.2008 - 15:24

Olipa mielenkiintoisia kommentteja. Minusta kysymykset ja väitelauseet ovat molemmat toimivia runoissa, mutta se riippuu vain runosta ja mitä haluaa sillä sanoa: se on myös runon kirjoittajan persoonasta kiinni. On ikuisia ihmettelijöitä ja niitä jotka väittävät ja hoksauttavat. Salaisuus on mielestäni ensimmäisessä runossasi, Tuima, se millaisen vastauksen saa. Kaunis tuokio, joka sisältää vuodenajat. Toisessa runossa hoksautat runon sylissä olijaa. Minä kun pidin molemmista.

Tuima kirjoitti 28.09.2008 - 16:30

Kiitos, Sanakehrääjä :) Minustakin salaisuus on näkyvissä enemmän tuossa alkuperäisessä, juuri siinä kysymyksessä ja vastauksessa, jonka saa tai ei, sitähän runo ei kerro.

Isopeikko kirjoitti 28.09.2008 - 20:09

Tykkään originaalista. Sen lisäksi että siinä on salaisuus, siinä on ajattelemista verrattuna muokatun version selkeään ilmoitukseen. Ja, siinäpä on vielä väitteetkin kysymysten muodosa. Jos tuon originaalin jonkun suusta kuulisi, tulisi kiire ajatella tiedänkö oikeasti vai luulenko tietäväni, ja olenko samaa mieltä ja jollen niin mitä siitä seuraa.

tuima kirjoitti 28.09.2008 - 20:12

Isopeikko, kysymyksethän usein antavat ajattelemisen aihetta, kun on pakko pohtia omaa vastaustaan. Kysyjäkin varmaan odottaa kiinnostuneena vastausta.

Tommi kirjoitti 28.09.2008 - 20:18

Kehujen jälkeen ihminen ei useinkaan osaa sanoa mitään. Mutta, no, sanotaan seuraava: pysyn kannassani, onneksi olemme eri mieltä.

Tuima kirjoitti 28.09.2008 - 21:10

Pysy vain :), miksi meidän pitäisikään olla samaa mieltä? Ajatussisältö runoissa on näissä versioissa hieman erilainen, jokainen valitkoon itselleen mieleisimmän.

Opettele ottamaan kehuja vastaan, mies!