Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Iltaisin lausun lyriikkaa

16.09.2008 - 20:08

Illalla kohotan leipäni kohti lamppua hopeinen kuu luo merelle siltaa. Puhe ympärilläni humisee haitarin lailla, sanat tyhjääkin tyhjemmät, palkeet venyvät yllättäviin suuntiin ennen harmoniaa. On aatos lämmin jonka sulle suon. Arki kuulut aamuun ja iltaan piirtää rajojaan, tähdenlennot ja auringonsäteet lävistävät harmaan kun kaikki unelmaa on vaan. Sanat etsivät merkityksiään, takertuvat reunoistaan, muuttuvat matkalla pöytäulapan yli. Suuri arvoitus on ken sen vois selittää.

Kategoria: Katkelmia 14 kommenttia Kommentoi

Kari kirjoitti 16.09.2008 - 21:36

Kuunteletko vai esitätkö suomalaista iskelmää. Minusta noissa sanoissa on hienoutta, elämäntuntua ja sanankäyttötaitoa, syvyyttäkin. Ihan oikeaa lyriikkaa :)

Tuima kirjoitti 16.09.2008 - 22:00

Kuuntelen ja lausun perheelle tangolyriikkaa (perhe vastustaa lujempaa, jos laulan :)), joskus vanhoja iskelmiäkin. Pidän niistä ja niiden tekstit ovat joskus uskomattoman hienoja.

Leijonainen kirjoitti 16.09.2008 - 22:15

Minua kiinnostaa, mitä on laulun sanojen väleissä: niissä on arki, joka ei aina suju kuin unelma, kuin lauluissa luvataan; pöydän yli heitellään monenlaisia sanoja, joita toinen ei aina ymmärrä oikein, tai ei tiedä mitä toinen tarkoittaa.

Vain taidolla voi saada näin lyhyeen kerrontaan näin paljon. Hieno ja mielenkiintoinen juttu. Tulen kyllä huomenna lukemaan uudelleen, saa nähdä miltä sitten tuntuu. Nyt näin.

Tuima kirjoitti 16.09.2008 - 22:22

Kerro sitten onko mieli muuttunut :)

Hannah kirjoitti 17.09.2008 - 08:08

Irtoaisikohan noista suuri suomalainen tangomusikaali? Johan sitä Abbaa tässä on riittänytkin, että voisi hyvinkin olla aika vaihtaa tyylilajia.

Tuima kirjoitti 17.09.2008 - 08:38

ERINOMAINEN idea, Hannah! Vaikka kovasti kaipuuvoittoinen musikaali taitaisi tulla.

Utua2 kirjoitti 18.09.2008 - 03:54

Tottakai suomalaisessa musikaalissa pääosana tulee olla Kaukon kaipuu. "Kaukainen ystäväin ole lohtuna mulle . . ." Hyvä idea!

Hannah kirjoitti 18.09.2008 - 10:55

Juu, ja näyttelemään sitten joku sanattomasti ilmaiseva tanssiteatteri - Eri vaikka - ja paatoksellisimpiin kohtiin mieskuoro Huutajat. Eläkeläisiäkin varmaan tarvitaan johonkin - jotta saadaan suomalainen mielenmaisema kunnolla kuvatuksi.

Leijonainen kirjoitti 18.09.2008 - 14:39

Tarinasi kutsui uudelleen, vaikka blogilistani suosikeissa on rivi uutta luettavaa. Mutta tässä oli jotain, niin sanotusti rivien välissä.
Ensiksi tuo päivän leipä, olisiko leiviskä, eli päivän anti, tai päivän velvollisuudet. Ja valoa vasten sitä on tarkasteltava, jotta ymmärtäisi.
Lopusta olen edelleen samaa mieltä kuin viimeksi. Palkeet venyvät ennen harmoniaa. Siis harmonia on kuitenkin saavutettu. Se on tärkeintä.

Tuima kirjoitti 18.09.2008 - 21:25

Siinähän se tuli musikaalille nimi - Kaukon kaipuu - ja esittäjätkin sovittua :)

Leijonainen, kiitos, hienosta tulkinnasta :) Saat minut itsenikin katsomaan tekstiä uusin silmin.

Tuima kirjoitti 18.09.2008 - 21:28

Tuulaliina Variksien hienossa romaanissa Maan päällä paikka yksi on muuten muistaakseni myös on ujutettu tekstin joukkoon romaanin käsittelemän ajan iskelmätekstikatkelmia. Kannattaa lukea!

Leijonainen kirjoitti 19.09.2008 - 18:01

Juu niin onkin, siis Variksella. Olen lukenut kirjan. Aidosti kuvaa lapsuuttaan, ei ollut helppoa.
Sain juuri Haahtelan Perhoskerääjän loppuun. Hänen ensimmäisensä oli lainassa. Olen varannut sen, että saan.
Tämäkin oli niin hieno, että kerron siitä blogissani, kunhan ehdin. Kiitos vinkistä!!!
Käyhän lukemassa Loiskis-tarinani; onkohan tunnelmassa jotain tuttua, vaikka taidossa ei olekaan.

Isopeikko kirjoitti 21.09.2008 - 21:19

Toivoisin osaavani sanoa jotain fiksua...

Tuima kirjoitti 21.09.2008 - 22:17

Isopeikko, niin minäkin...