Rakas päiväkirja,

yhä on kesä, mutta arki maistuu jo syksyltä. Kello soi ennen seitsemää, aamurumbaa taustoittavat olympialaiset. Olen singahdellut paikasta toiseen yön liilan ja tähtikuvioiden sinisyyden ympäröimänä, katsellut ohikiitäviä auringon täplittämiä puita, polkenut vinossa kaatosateessa, joka on kastellut minut hiustupsusta varpaankärkiin sadeviitasta piittaamatta.

Olen siirrellyt kirjahyllyjä, imuroinut ja pölyttänyt, aakkostanut ja kantanut monenlaisia sanoja ja kuvia uusiin paikkoihin, uusiin hyllyihin. Keittiön ja olohuoneen on viime viikkoina vallannut kaaos, joka ei ota laantuakseen. Syömme pieneltä tyhjäksi jääneeltä pöydänkulmalta epämääräisten paperipinkkojen vieressä, väistelemme kirjapinoja ja etsimme kasojen uumeniin piiloutuneita kirjastonkirjoja ja kameran laturia. Kaiken keskellä pyörii kierrätykseen tarkoitettuja vaatepinoja, hyllykodittomiksi jääneitä cd-levyjä ja pölykoiralaumoja.

Kaaos leviää, arki tekee tepposiaan. Tavalliset hammaslääkärikäynnit muuttuvat lähetteiksi leikkaukseen, leikkeleet putoavat likaiselle lattialle, pyykinpesuaineet loppuvat kesken pyykkirupeaman, pakastimen kahvat vääntyvät, tiskipöytä pursuaa, ajatukset poukkoilevat, myöhästyn joka päivä töistä, jälkikasvu kapinoi ja mies murjottaa.

Minua tympii ja rasittaa, en muista milloin olen ehtinyt lukea jotain hätäisesti lukaistua sarjakuvaa tai runoa enempää. Lukupaikkani pursuaa levyjä ja vaatteita, minulle ei ole tilaa rauhoittua, unohdan tyhjät kahvimukit lattialle. Selailen kalenteriani, mietin epätoivoisena minkä puhelun olen unohtanut soittaa, minkä kirjeen postittaa, minkä paketin noutaa, kenen syntymäpäivän unohtaa, mitä pojat toivovat rippilahjaksi, missä on juhlamekkoni.

Sudin ripsiväriä ja huulipunaa aamuisin suuremmin peiliin vilkuilematta, en halua nähdä arkiharmauttani enkä suupielten hymyttömyyttä. Joskus juuri ennen nukahtamista jokin mielen läpi hiipivä kuva tai ajatus kääntää suupieliä ylöspäin, rentouttaa hartiat. Silloin päätän kohdistaa seuraavana päivänä katseeni vain yhteen kasaan, yhteen pieneen neliön osaan, jonka voin tyhjentää ja putsata. Kaaos on jähmeä ja kasautunut, mutta ehkä saan liikutettua sen reunoja, purettua osiin, kannettua ulos. Vähitellen.