Kuljen tyhjissä huoneissa kahvimuki kädessäni.
On hiljaista, vaimeaa.
En tiedä mitä tällä hiljaisuudella tekisin.
Kuuntelen Ivaloa ja Inaria, hallitsen yksin kaukosäätimiä.
Äänetön kuva välkkyy, melat nousevat ja laskevat.
Musiikki täyttää vaimeasti huoneita, sanat raottavat verhoja, näyttävät häivän jostain vanhasta tunteesta.
En osaa pysähtyä, kuljen huoneesta toiseen, askelten painosta nauttien.
Luen urheilusivuja, juon haaleaa kahvia mukin pyöreydestä.
Ajatukset muotoutuvat sanoiksi, hetken kaikki ympärilläni on jäsentynyttä ja selkeää.
Minä olen tässä.
Syksyyn on matkaa, arki liikkuu eteenpäin.