"Rakkaus on ajoituskysymys. Sitä oikeaa ei kannata kohdata liian aikaisin eikä liian myöhään." (2046, ohjaus Wong Kar-Wai)

Olen katsellut kiinalaisia elokuvia. Wong Kar-Wain 2046:n tunnelma ottaa valtaansa, syklinen rakenne sekä upeiden ja rosoisten kuvien vuorottelu rakentavat unenomaista elokuvaa. Keskushenkilö on Tony Leungin esittämä lehtiin tarinoita kirjoittava herra Chow. Tarinoihin suodattuvat Chow'n elämän tapahtumat ja kohtaamat ihmiset. Rakkaus, muistot ja sitoutumishaluttomuus ovat eräitä elokuvan teemoja. Teemojen käsittelyä tukee elokuvan hieno musiikki. Esimerkiksi elokuvan kahteen tärkeään naishahmoon liitetyt Bellinin Norma-oopperan aaria Casta Diva ja Connie Francisin keinuva Siboney paljastavat paljon henkilöiden luonteesta sekä päähenkilön suhteesta heihin. 2046 (2004) on jatkoa melankoliselle rakkauselokuvalle In the Mood for love (Fa yeung nin wa, 2000).

                       

Nyt katsomaani kahta elokuvaa yhdistävät säveltäjä Shigeru Umebayashi (2046:n toinen alkuperäismusiikin säveltäjä on Peer Raben) sekä näyttelijätär Zhang Ziyi, jolla on keskeinen rooli kummassakin. Zhang Yimoun Lentävien tikarien talo (Shi mian mai fu; The House of Flying Daggers, 2004) on yhtä aikaa rakkaus-, toiminta- ja historiallinen elokuva. Uskomattoman kauniilla kuvilla sekä huikaisevan akrobaattisilla tanssi- ja taistelukohtauksilla ladattu elokuva viihdyttää ja herkistää. Umebayashin Lentäviin tikareihin säveltämää musiikkia olisin valmis kuuntelemaan elokuvasta irraallankin. En olisi uskonut sanovani, että toimintaelokuva on kaunis, mutta nyt se on sanottava. Kaunis elokuva, monessa mielessä. Kar-Wain elokuvan lainaus sopii myös Lentävien tikarien taloon: "Rakkaus on ajoituskysymys."