Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
07.07.2008 - 13:12

Aluksi oli vain hieman sotkuinen keittiö. Tuoleja, lehtipinoja ja tyhjiä pizzakoteloita väistelevä polku johti ovelta hellan ja jääkaapin luo. Jokunen irtosukka kiertyi nilkkoihin, villakoirat astelivat laiskasti runohyllyn alle. Sitten alkoi loma ja perheenäiti päätti ottaa hyödyn irti kotilomasta.

Keittiön unohdetuimmasta nurkasta, sieltä minne villakoiratkaan eivät ole uskaltautuneet, minne vain keräyslootaan joutumista odottavat valmisruokapakkausten pahvit, lehtien väleistä pudonneet mainokset ja muu epämääräinen aines ovat kerääntyneet, löytyy pahvilaatikko. Perheenäiti päättää, että siitä on hyvä aloittaa siivous, mukava ja nopea homma. Laatikko auki, paperit keräyskassiin ja laatikolle uusiokäyttö tai litistäminen. Nurkkaan tilaa.

Perheenäiti istahtaa lattialle mukavaan asentoon, harmittelee, ettei ole laittanut levyä soimaan, muttei viitsi nousta. Perheenäiti avaa laatikon, nostaa esiin ensimmäisen lehtipinon, seuraavan lehtipinon, kasan vanhoja artikkeleita, lasten piirtämiä kortteja, projektiraportteja. Paperinkeräyskassiin siirtyy harvakseltaan papereita. Perheenäiti pyörittelee papereita käsissään, lukee lauseen sieltä täältä, miettii miksi on säilyttänyt kaiken laatikkoon kertyneen.

Lattialle kertyy pinoja. Nämä ovat miehen juttuja. Nämä on lapsi piirtänyt. Tämän raportin kirjoitin vuosia sitten, ovatkohan käsitykseni muuttuneet. Onko tämä tärkeä? Kaipaanko tätä huomenna?

Vanhoja luentopohja-artikkeleita, palautetekstejä, printattuja sähköpostiviestejä, ammattipostia, maailmankirjallisuudenklassikot yhdellä virkkeellä, valokuva entisestä kesäparatiisista, rokkarin haastattelu, juttu tutusta kirjailijasta, pöytäkirjoja, ruokareseptejä, luentomuistiinpanoja.

Laatikko tyhjenee, säästäviksi harkittavien pinot kasvavat, keräyskassissa on tilaa. Kapea polku ovelta jääkaapille on poikki ja saarrettu. Paperinrapina täyttää keittiön.

Järkyttävä totuus valkenee perheenäidille. Hän on hamsteri, Rouva Paperinrakastaja.

Ryhdistäydy, nainen. Lopeta paperin rakastaminen, hanki itsellesi siivousgeeni. Perheen täytyy päästä jääkaapille.

lepis kirjoitti 07.07.2008 - 16:18
Mutta paperistahan voi tehdä paperia! Jospa nainen aktivoisi askartelugeenin ;)
Hannah kirjoitti 07.07.2008 - 17:24
Olin saada piston sydämeeni kun aloin lukea tätä, muistin juuri että lähestyvällä lomalla voisi ehkä siivota komeroita. Kuivakaapissakin lienee tavaraa, joka kelpaisi suoraan fossiilientutkimukseen.

Paperit ovat hankalia poisheitettäviä. Voisi olla hyvä keino järjestää paikalle joku terminaattori - siinä alta 3:n vuoden ja antaa hänelle ne leikkimateriaaliksi... eiköhän se siitä.
Tuima kirjoitti 07.07.2008 - 18:23
Lepis, Nainen inhoaa kaikkea omakohtaista askartelua.

Hannah, perheenäidin katse hiippailee jo keittiön kaappeihin ja muuallekin, mutta ensin pitäisi raivata polku jääkaapille auki. Poisheittäminen rassaa hamsteria.
Sirokko kirjoitti 07.07.2008 - 20:53
Rakkaus vain on niin kaiken kattava. Meilläkin se vie hirmusti tilaa.
Joittenkin sydämiin tie kyllä kulkee jääkaapin kautta, niin että perheenäidinkin tulisi kai tehdä tärkeä valinta.
Tuima kirjoitti 07.07.2008 - 21:34
Meillä taidetaan olla paperinrakastajia koko perhe...

Hannahille voisi lisätä vielä, että pikkuterminaattoreiden jäljiltä paperia voi olla mitä omituisimmissa paikoissa ja siivous jää kuitenkin perheenäidille...
utuinen kirjoitti 08.07.2008 - 05:31
Siivous on niitä hirveimpiä sanoja, jotka hyökkäävät muistojen kimppuun sivistyksen, kulttuurin, siisteyden, järjestyksen, jopa omantunnon nimissä. Me säästämme vanhat kirjeet, kuvat, äitienpäiväkortit jne. kaiken sen, jonka sait siirrettyä uusiin pinoihin. Joku joskus ne siivoaa, se johon ei niin paljoa koske.
Hirlii kirjoitti 08.07.2008 - 07:27
sisäinen kodihoitaja herää usein lomilla ja käy juuri noin, että paperipinot eivät juurikaan madallu, muistojen pino ja "ehkä tätä tarvitaan vielä" ajatus tulee pelastusrenkaana monelle asialle. jäävuoren sulatin kyllä pakastimesta ja jääkaapista, siinä meni yksi päivä pohjoisella pallonpuoliskolla.
Tuima kirjoitti 08.07.2008 - 11:13
Utuinen, pitäisi osata erottaa muistot ja muistot. Tarvitsenko ikivanhoja esitelmiä, jotka joku toinen on kirjoittanut? Joita en ole muistanut enkä luettavaksi kaivannut vuosiin? Lapsen piirtämällä kortilla on henkilökohtainen merkitys, se on erilainen muisto.

Loma on siitä kummaa aikaa, etä silloin alkaa miettiä kaikkea arkielämää helpottavaa - kuten siivoilua, pakastimen ja jääkaapin sulattamista.
Ritviecav/Ummet ja lammet kirjoitti 08.07.2008 - 11:54
Varsin ajankohtainen aihe minullekin, joka olen alkanut kutsua itseäni Paperivuorineuvokseksi paperien runsauden vuoksi. Paperipinot eivät todellakaan madallu, vaikka kilokaupalla niitä heitänkin roskiin, koska aina tulee uutta ja kiinnostavaa tekstiä, jota voin joskus käyttää hyväkseni kirjoituksissani ja tutkimuksissani.

Mutta varsinainen asiani on tämä: Sinulle on yllätys blogissani. Kiitoksena mm. Runotorstain ylläpidosta ja
kiinnostavasta blogistasi.
reetta kirjoitti 08.07.2008 - 12:43
Auts. Itse olen ajatellut, että hamsterigeeni on johdattanut minut säilyttävän instituution (l. kirjaston, voisin olla myös museoihminen) helmoihin. Ja koska se on ollut niin onnistunut valinta, on parempi olla taistelematta tiedostamatonta tai geneettisesti vetävää piirrettä vastaan itsessään.

Tiedän, että perikuntani tulee vihaamaan minua. Toisaalta he ehkä voivat viettää muutaman hauskan hetken naureskellen esseilleni tai kyynelehtiä vanhojen piirrostensa äärellä.

Tosin jos kuolinsyyni on murskautuminen paperivuoren alle, siinä voi nähdä tiettyä ironiaa...
Tuima kirjoitti 08.07.2008 - 14:18
Ritviecav, kiitos yllätyksestä, käyn lukemassa. Paperivuorineuvos on erittäin hyvä nimi paperinrakastajalle :)

Reetta, eihän se mitään jos säilyttää yksityisiä juttuja, mutta kaikki ne muut... Yritän tolkuttaa itselleni, että ihan kaikkea työidentiteetistä ei tarvitse kantaa kotiin. Olen jo muutenkin vaikeuksissa inventoinneissa ja poistoissa...
Iines J kirjoitti 08.07.2008 - 18:01
Hupaisa tarina, oli totta tai tarua. Minussa asuva pieni hamstraaja on saanut kovan kohtalon, pidän sen kurissa heittämällä usein turhaa tavaraa pois tai antamalla sitä Pelastusarmeijalle ym. Äitini koti on täpötäynnä tavaraa ja koska itse en halua asua sellaisen kaaoksen keskellä, niin pakotan itseni kierrättämään turhia tavaroita ja vaatteita.
Tuima kirjoitti 08.07.2008 - 19:05
(Melkein) joka sana totta :) Olen istunut tämän päivän keittiön lattialla selailemassa vanhoja säästämiäni lehtiä, sullonut läpiselaamani keräykseen. Nyt kun olen saanut innon päälle, on parasta paiskata roskiin ja kierrätykseen niin paljon tavaraa kuin mahdollista :)
Kari kirjoitti 10.07.2008 - 22:03
Annoin sinulle vaihtelevasti syvällisistä, hauskoista ja joskus jopa viihdyttävistä kirjoituksistasi tunnustuksen blogissani, ole hyvä :)
Tuima kirjoitti 10.07.2008 - 22:15
Kiitän ja pokkaan! Minuun vetosi etenkin tuo "joskus jopa viihdyttävistä kirjoituksistasi", koska pidän itseäni suurena tosikkona.
Tittamari kirjoitti 11.07.2008 - 17:39
Hauska postaus. Itse en ole tänä kesänä vielä ehtinyt ajatellakaan siivousprojekteja. Tällä hetkellä seikkailen yksinäni Tokiossa, joten terveiset 37 miljoonan ihmisen keskeltä, perjantai-ilta sujuu täällä rauhaisasti.
Tuima kirjoitti 11.07.2008 - 18:31
No jaa, lisävalaistusta on tulossa :) (Arvaa muuten kenen haastattelun olin säilyttänyt...)

Kauaspa olet ennättänyt. Mukavaa ja erittäin mielenkiintoista aikaa sinne Aasian perukoille!
Elegia kirjoitti 16.07.2008 - 08:28
Tunnustan itsessäni samaa hamsteria. Silloin tällöin yritän heittää jotain paperia pois, mutta sitten keksinkin tavan, jolla säilyttää niitä vähemmän tilaavievästi (mm. liimaamalla lehtileikkeet sitä varten saamaani kirjaseen, rei-ittämällä tekstit ja panemalla kansioon jne. Toisten lähettämiä kortteja ja kirjeitä varten minulla peltilaatikko. Harmittaa muuten ihan vietävästi, että olen heittänyt niin paljon pois.
Tuima kirjoitti 16.07.2008 - 14:44
Kaikki tuo arkistointi olisi kovin viisasta - jos vain malttaa jo ensin tehdä karsinnan ja se on hankalaa.
Muskeli-Netta kirjoitti 18.07.2008 - 08:59
Lohdullista kuulla, että paperihamstraus on näinkin yleistä, toisten kotona kun ei yleensä näe niitä kaatuilevia paperi- ja lehtipinoja. Minua vaivaa myös "luen tämän lehden vielä joskus" -syndrooma. Kasat kasvavat. Alkaa pelottaa, että kuolen, niin kuin jotkut kuulemma: omiin papereihinsa hautautuneena, kun ei ole osannut heittää pois mitään moneen kymmeneen vuoteen...
Tuima kirjoitti 18.07.2008 - 11:14
Käykö sinulle koskaan niin, että kun vihdoin alat käydä läpi säästämiäsi lehtiä ja lehtileikkeitä, et mitenkään kykene muistamaan miksi olet sen tallentanut?
Muskeli-Netta kirjoitti 18.07.2008 - 11:34
Joo, vähän väliä. Siten laitan sen kasaan "säästä, koska voi olla tärkeä, vaikken nyt muista miksi."
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter