|
|
|||
|
07.07.2008 - 13:12
Aluksi oli vain hieman sotkuinen keittiö. Tuoleja, lehtipinoja ja tyhjiä pizzakoteloita väistelevä polku johti ovelta hellan ja jääkaapin luo. Jokunen irtosukka kiertyi nilkkoihin, villakoirat astelivat laiskasti runohyllyn alle. Sitten alkoi loma ja perheenäiti päätti ottaa hyödyn irti kotilomasta. Keittiön unohdetuimmasta nurkasta, sieltä minne villakoiratkaan eivät ole uskaltautuneet, minne vain keräyslootaan joutumista odottavat valmisruokapakkausten pahvit, lehtien väleistä pudonneet mainokset ja muu epämääräinen aines ovat kerääntyneet, löytyy pahvilaatikko. Perheenäiti päättää, että siitä on hyvä aloittaa siivous, mukava ja nopea homma. Laatikko auki, paperit keräyskassiin ja laatikolle uusiokäyttö tai litistäminen. Nurkkaan tilaa. Perheenäiti istahtaa lattialle mukavaan asentoon, harmittelee, ettei ole laittanut levyä soimaan, muttei viitsi nousta. Perheenäiti avaa laatikon, nostaa esiin ensimmäisen lehtipinon, seuraavan lehtipinon, kasan vanhoja artikkeleita, lasten piirtämiä kortteja, projektiraportteja. Paperinkeräyskassiin siirtyy harvakseltaan papereita. Perheenäiti pyörittelee papereita käsissään, lukee lauseen sieltä täältä, miettii miksi on säilyttänyt kaiken laatikkoon kertyneen. Lattialle kertyy pinoja. Nämä ovat miehen juttuja. Nämä on lapsi piirtänyt. Tämän raportin kirjoitin vuosia sitten, ovatkohan käsitykseni muuttuneet. Onko tämä tärkeä? Kaipaanko tätä huomenna? Vanhoja luentopohja-artikkeleita, palautetekstejä, printattuja sähköpostiviestejä, ammattipostia, maailmankirjallisuudenklassikot yhdellä virkkeellä, valokuva entisestä kesäparatiisista, rokkarin haastattelu, juttu tutusta kirjailijasta, pöytäkirjoja, ruokareseptejä, luentomuistiinpanoja. Laatikko tyhjenee, säästäviksi harkittavien pinot kasvavat, keräyskassissa on tilaa. Kapea polku ovelta jääkaapille on poikki ja saarrettu. Paperinrapina täyttää keittiön. Järkyttävä totuus valkenee perheenäidille. Hän on hamsteri, Rouva Paperinrakastaja. Ryhdistäydy, nainen. Lopeta paperin rakastaminen, hanki itsellesi siivousgeeni. Perheen täytyy päästä jääkaapille.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Paperit ovat hankalia poisheitettäviä. Voisi olla hyvä keino järjestää paikalle joku terminaattori - siinä alta 3:n vuoden ja antaa hänelle ne leikkimateriaaliksi... eiköhän se siitä.
Hannah, perheenäidin katse hiippailee jo keittiön kaappeihin ja muuallekin, mutta ensin pitäisi raivata polku jääkaapille auki. Poisheittäminen rassaa hamsteria.
Joittenkin sydämiin tie kyllä kulkee jääkaapin kautta, niin että perheenäidinkin tulisi kai tehdä tärkeä valinta.
Hannahille voisi lisätä vielä, että pikkuterminaattoreiden jäljiltä paperia voi olla mitä omituisimmissa paikoissa ja siivous jää kuitenkin perheenäidille...
Loma on siitä kummaa aikaa, etä silloin alkaa miettiä kaikkea arkielämää helpottavaa - kuten siivoilua, pakastimen ja jääkaapin sulattamista.
Mutta varsinainen asiani on tämä: Sinulle on yllätys blogissani. Kiitoksena mm. Runotorstain ylläpidosta ja
kiinnostavasta blogistasi.
Tiedän, että perikuntani tulee vihaamaan minua. Toisaalta he ehkä voivat viettää muutaman hauskan hetken naureskellen esseilleni tai kyynelehtiä vanhojen piirrostensa äärellä.
Tosin jos kuolinsyyni on murskautuminen paperivuoren alle, siinä voi nähdä tiettyä ironiaa...
Reetta, eihän se mitään jos säilyttää yksityisiä juttuja, mutta kaikki ne muut... Yritän tolkuttaa itselleni, että ihan kaikkea työidentiteetistä ei tarvitse kantaa kotiin. Olen jo muutenkin vaikeuksissa inventoinneissa ja poistoissa...
Kauaspa olet ennättänyt. Mukavaa ja erittäin mielenkiintoista aikaa sinne Aasian perukoille!