Istun ja katson tiluksiani, pientä pihaplänttiä, jonka nurmikko on vaahteran alla muuttumassa apilapelloksi ja jonka yrtit kasvavat ruukuissa. Pidän käsieni kuopassa kahvikuppia, jonka laajoja reunoja maidon värjäytynyt vaahto kiertää. Isoäitini joi kahvinsa pienestä kupista kermatilkan kanssa. Hänen kuppinsa oli tuvan vahaliinalla, jonka ruutuja koristavia kukannuppuja hänen silkki-ihoinen kätensä silitti. Ikkunasta hän katseli marjapensaita, perunapeltoa ja pihapihlajia. Sormenpäiden alla kukat kohottivat päänsä, avasivat nuppunsa huikaiseviin väreihin ja levittivät kaukaisuuden tuoksuja. Lehtevät varret työntyivät ruutujen reunojen yli, kiemursivat pullavadin ympäri, nousivat köynnöspitsinä ikkunan ympärille, levittivät lehtensä seinien ja katon peitoksi. Huumaava vehreyden tuoksu ja kukkien lumo, köynnösseinien läpi huokuva kesän sirinäinen ilma.